Vappuloma! Kohta on kesä! Ohohohoh... vuosi katosi jonnekin ihan kummallisesti, eikö teistäkin?

***

---

Mihin kaikki aika katoaa? Daniel ja Nova ovat juuri täyttäneet 19-vuotta ja valmistuneet lukiosta.

Valmistumiseen kuuluu tietysti juhlaseremonia kaupungintalolla.

Molemmat valmistuivat hyvin arvosanoin. Näillä todistuksilla kelpasi ylpeillä!

Nova jatkoi edelleen Martinin tapailua...

...ja Daniel Lauran.

Kuvia ei jostain syystä ole kuin tämä. Nova ja Martin kihlautuivat. Pian myös avioituivat, sillä mitäs sitä aikailemaan? Novan sukunimi oli nyt Smith.

Nova ja Martin muuttivat pois. Nyt oli siis viimeinenkin ei-perivä lapsi pois kotoa. On siis alkanut 2. sukupolven valtakausi!

Daniel jatkoi sitkeästi Lauran tapailua. Lauran hiustyyli vaihtui nopeasti... o__O

Mies päätti ottaa härkää sarvista ja kosia tyttöystäväänsä. (Jonka hiukset on taas vaihtuneet o.o)

Laura valitettavasti kieltäytyi. Hän selitti, ettei ollut vielä valmis niin suureen muutokseen.

---

Eräänä aamuna Di'Ana pysäytti Danielin.
"Kuule... Minulla olisi sinulle lahja",nainen sanoi.

"Lahja... Minulle? Miksi?" Daniel ihmetteli, kun hänen äitinsä työnsi hänelle paketin käsiin.
"Se on sinun perintöäsi. Haluan, että annat tämän paketin sisällön sille lapsellesi, jonka olet päättänyt sukua jatkavan",Di'Ana lausui juhlavasti.
"Kiitos... Ja selvä",nuori mies vastasi häkeltyneenä ja meni ruokasalin puolelle avaamaan pakettia.

"Hm? Soittorasia? Ja äidin vanha kaulakoru?" Daniel mutisi. Hän viritti soittorasian, avasi sen ja laski pöydälle.

Se toimi yhä. Di'Ana oli pitänyt rasiasta hyvää huolta.
"Miten kaunis melodia",mies kuiskasi lumoutuneena.

Di'Ana kuuli olohuoneeseen tutut sävelmät ja tuli katsomaan. Hän hymyili nähdessään, kuinka hänen poikansa kuunteli lumoutuneena rasian melodiaa ja katsoi kaunista tanssivaa nukkea.

Tuo sävelmä toi naiselle mieleen paljon hyviä muistoja. Ja vähän huonojakin, mutta enimmäkseen hyviä.

Hän muisti lapsuuden suolla, kalastusretket Papan kanssa ja jopa tuon vanhan miehen kasvot ja naurun. Ikävä riipaisi pitkästä aikaa naisen rintaa.

Hän oli nyt itse saman ikäinen kuin Papa kuollessaan. Miten monta vuotta siitäkin oli?

"Äiti? Oletko kunnossa?" Danielin ääni kuului vaimeana, herättäen Di'Anan todellisuuteen mietteistään. Di'Ana hymyili ja vastasi:
"Olen."

"Vaikutit jotenkin poissaolevalta. Liittyikö se tähän soittorasiaan?" Daniel kysyi. Di'Ana vilkaisi soittorasiaa ja kertoi Papasta. Kuinka mies oli ottanut hänet aikanaan luokseen asumaan ja antanut soittorasian.

Di'Ana kertoi kuinka hän oli pienenä tyttönä ihastellut kaunista balleriinaa. Kuinka hän oli kuunnellut musiikkia niin iloisena, kuin surullisenakin. Niin tai näin, sen melodia oli saanut hymyn hänen kasvoilleen.

Daniel kääntyi taas soittorasian puoleen. Siitä oli veto loppunut, joten musiikki lakkasi soimasta.

Di'Ana haki ruokaa jääkaapista ja istui pöydän ääreen syömään. Daniel seisoi vieressä pidellen soittorasiaa ja katsellen sitä.
"Tässä ei ole mitään valmistusmerkkiä... Tää on selkeesti tehty käsin",mies tuumasi. Di'Ana meinasi tukehtua ruokaansa. Oliko Papa tehnyt soittorasian aikanaan itse? Kuinka Di'Ana ei ollut itse huomannut tuota asiaa?

---

Perheeseen saatiin uusi jäsen, kissanpentu nimeltä Oliivi. Rodultaan se oli Balineesi.

Perhe kasvoi myös yhdellä simillä, kun Daniel ja Laura sopivat yhteenmuutosta.

"Äiti, tässä on tyttöystäväni Laura. Hän muuttaa tänne",Daniel ilmoitti. Di'Ana katsoi nuorta naista vähän aikaa. Tuossa naisessa oli jotain etäisesti tuttua, mutta Di'Ana ei keksinyt, että mitä.

"Tervetuloa taloon! Toivottavasti pääsemme pian viettämään häitänne!" vanha nainen sanoi lopulta.
"Äiti...",Daniel huokaisi saaden Di'Anan naurahtamaan.
"Anteeksi, ei ollut tarkoitus hoputtaa",hän sanoi yhä nauraen ja poistui huoneesta.

Daniel ja Laura päättivät lähteä rannalle viettämään iltaa. Kotonakaan ei viitsinyt olla hössöttävän äidin silmien alla. Täällä sai rauhassa kuherrella.

Danielilla oli kyllä jotain muutakin mielessä.
"Laura, olet päivieni auriko ja öitteni kuu. Olet elämäni tarkoitus",mies lateli kauniita sanoja. Laura kuunteli vaitonaisena ja katsoi, kun mies kaivoi taskustaan rasian.
"Tuletko vaimokseni?" Daniel kysyi ja avasi rasian.

"Kyllä, minä tulen vaimoksesi. Rakastan sinua",Laura sai vastattua. Daniel pujotti kihlasormuksen tyttöystävänsä sormeen ja pari halasi.
"Teet minusta maailman onnellisimman miehen",Daniel kuiskasi.
"Ja sinä minusta onnellisimman naisen",Laura vastasi ja naurahti.

---

Häissä ei aikailtu. Polttarit jätettiin väliin morsiusparin toiveesta.

"Voi ei, onko tuossa näppylä?" Laura stressasi.

"Näytät hyvältä",huoneeseen astunut Di'Ana sanoi.
"Kiitos",Laura vastasi hieman hermostuneena.
"Jännittääkö?" Di'Ana kysyi ja Laura nyökkäsi.
"Hyvin se menee",vanha nainen sanoi hymyillen.

Sulhanen oli jo juhlapaikalla. Myös Wylie oli paikalla tekemässä viime hetken tarkastuksia.

Pian saapuivat myös morsian ja Di'Ana.
"Onpa outoa. Ihan kuin olisimme itse menneet juuri naimisiin ja tässä me nyt olemme, poikamme häissä",Wylie huokaisi haikeana. Di'Ana suukotti miestään pikaisesti huulille ja kääntyi sitten katsomaan morsiusparia.

"Aloitetaanko?" nainen kysyi.
"Aloitetaan",morsiuspari vastasi yhteenääneen.

Pari alkoi vannoa vihkivalojaan. Di'Anan ajatukset kuitenkin harhailivat, eikä hän pystynyt kuuntelemaan. Oliko tuo vanha mies Tomas? Mitä hän täällä teki?

"...ja täten lupaan rakastaa sinua aina ja ikuisesti",Daniel päätti puheensa. Kaikken herkimmät itkivät jo vuolaasti Danielin valalle.

Valat oli nyt vannottu ja oli aika vaihtaa sormukset. Daniel ja Laura olivat nyt virallisesti herra ja rouva Supernova!

Vielä suudelma liiton sinetiksi. Taustalla Di'Ana näytti huolestuneelta, se vanha mies tosiaan oli Tomas! Kaikkien näiden vuosien jälkeen.

Tuore aviopari eli omaa pilvilinnaansa huomaamatta ympärille kertyviä myrskypilviä.

Di'Ana katsoi nuoren miehen perään, joka oli aivan kuin Tomas.
"Onneksi olkoon, pikkusisko!" nuori mies huikkasi ohimennen. Di'Anan suu loksahti auki.

"Tuure Tiukkala, katos perkelettä!" Morgan hihkaisi nähdessään vanhan ystävänsä. Tuure meni tervehtimään Morgania ja Di'Ana katsoi heitä kuin pian purkautuva tulivuori. Normaalisti nainen olisi käynyt moittimassa poikansa kielenkäyttöä, mutta hänellä oli nyt tärkeämpääkin tekemistä.

Hän meni Lauran luokse ja ihme kyllä sai rauhallisesti kysyttyä:
"Onko Tomas Tiukkala isäsi?"
"Joo on. Tunnetko?" Laura vastasi.
"ETTÄ TUNNENKO?!" Di'Ana räjähti.

Kaikki kääntyivät katsomaan. Daniel henkäisi kauhusta, hän ei ole nähnyt äitiään koskaan tuollaisena!

"Mitä sä oikein raivoat?" Laura kysyi närkästyneenä.

"SINUN ISÄSI ON MINUN EX-MIEHENI. HÄN PETTI MINUA!" Di'Ana huusi saaden osan juhlavieraista henkäisemään hämmästyksestä.
"EN LUOTA SINUUN ENÄÄ PÄTKÄÄKÄÄN! KIEROILU JA PETTÄMINEN KULKEE TEILLÄ GEENEISSÄ!" vanha nainen huusi ja jatkoi vielä:
"VAADIN TEITÄ HETI PERUMAAN LIITTONNE!"

***

Tomas on edelleen Di'Analle liian iso pala nieltäväksi, näemmä.

Kysely:

1) Onko Di'Ana mielestäsi kohtuuton, vaatiessaan nuorta paria perumaan liittonsa?
2) Mitä pidit otsikkokuvasta?
3) Mitä pidit osasta?

Kiiiiiiiiitoskiitos suuresti kommenteista!!! Näin etukäteen. ::))