Yllätys yllätys :D Lyhennän jälleen osa jonoani yhdellä osalla ^^ Mulla olis itseasiassa seuraavakin osa kirjoitettunakin, mutta en taida sitä ihan vielä tänään laittaa. Ehkä huomenna, jos ehdin. ^^

Mennään nyt kuitenkin tämän osan pariin:

--

Olin päättänyt tarttua vihdoinkin härkää sarvista ja käydä vihdoinkin tapaamassa Tomaksen vanhempia. Vierailun ajankohta oli ehkä vähän huono, sillä Tomasin isä oli jo nukkumassa ja äitikin juuri aikeissa painua pehkuihin.

Kaiken lisäksi Tomasin äidin Aijan mielestä farkkuni olivat kamalat, joten hän antoi minulle vähän rahaa ja vihjaisi, että voisin käydä parturissakin.

Ilmeisesti Aija oli tarkka siitä, että hänen lähellään oli hyvin pukeutuvia ja ulkonäöstään huolehtivia simejä.

Joten ostin tulevan anoppini mieliksi uudet farkut ja kävin parturissa. Farkut tuntuivat tosi hyviltä ja hiukset olivat ihanat!

Onneksi Aija ei ole nähnyt asuntoani. Millaisenkohan haloon hän siitä järjestäisi?

Olin ylpeä itsestäni, kun sain päättötodistukseni; olin luokkani priimus. Kaikki se opiskelu siis palkittiin!

Päätin kokeilla onneani kirjailijana. Kävin kaupungintalolla rekisteröitymässä kirjailijaksi ja kotona aloin työstämään ensimmäistä kirjaani.

Kommelluksiakin sattui välillä, mutta niistä onneksi selvisin vain säikähdyksellä.

Tomasin ja minun välinen suhde kukoisti. Olimme juuri kihlautuneet ja suunnittelimme häitä.

Emme halunneet aikailla häiden kanssa, joten saimme järjestettyä ne jo seuraavalle viikonlopulle! Onneksi Tomasin vanhemmat lupautuivat auttamaan, mutta aika pitkin hampain. Jotenkin minusta tuntui, etteivät he pitäneet minusta.

Hääpäivän koittaessa, minuun iski pieni paniikki. En ollut tyytyväinen ulkonäkööni ja koko ajan tuntui olevan jokin pielessä.

"Että minä vihaan tätä peiliä! Eihän tästä näe itseään kunnolla!" manailin itsekseni. Vilkaisin kelloon ja säikähdin, olen kohta myöhässä!

Kaasokseni olin pyytänyt Janna Viherpuun, joka oli vanhan luokkalaiseni Ernan isosisko. Ernaa en kovin hyvin tuntenut, mutta Jannan olin oppinut tuntemaan opintopiirissä.

Vihdoin tuli aika vaihtaa sormuksia. En tainnut olla ainut hermostunut, sillä Tomasin kädet tärisivät siihen malliin, ettei sormusten vaihtamisesta meinannut tulla mitään.

Valat oli vannottu ja sormukset vaihdettu.

Suudelman myötä liittomme virallistui. Olin virallisesti nyt rouva Supernova, sillä Tomas oli lupautunut ottamaan sukunimeni.

Olin niin onnellinen. Minulla oli maailman ihanin aviomies, enkä malttanut odottaa millaista jälkikasvua saisimme!

Pian häiden jälkeen Tomas muutti luokseni. Se oli jännittävää aluksi, mutta pian arki palasi keskuuteemme. Tomas luki logiikkaa ja minä viimeistelin kirjaani.

Kovan työn tuloksena oli scifi-romaani "Edenian tähti". Kirja otettiin hyvin vastaan ja sitä kehuttiin paljon.

Vaikutti siis siltä, että kaikki oli täydellisesti. En tosin tiennyt, että toisaalla punottiin juonia...

(Siirtyy hän-kerrontaan)

"Teillä oli asiaa, rouva Tiukkala?" Erna sanoi istuessaan sohvalle vanhan naisen viereen.
"Niin. Kiitos, että pääsit tulemaan",Aija aloitti ja lisäsi:
"Olet varmasti kuullut, että poikani meni naimisiin sen sinisen tytön kanssa?"
"Olen. Olen myös kuullut, että hän on asunut suolla sen vanhan juopon kanssa, joka sammui taannoin ratakiskoille ja tukehtui oksennukseensa",nuori nainen vastasi ylimielisesti.

"Sydäntäni särkee ajatella, että poikani tuhlaa elämänsä sellaisen... otuksen kanssa",Aija tokaisi närkästyneenä. Erna katseli vanhaa naista ja odotti tämän kertovan aikeensa.
"Haluan sinun auttavan minua",vanhus lopulta sanoi.
"Miten?" Erna kysyi hymyillen viekkaasti. Aija vastasi hiljaisella äänellä:
"Haluan, että järjestät heille eron."

--

Erittäin dramaattista, eikös? D;

Kyseessä oli siis viimeinen minä-kerronnalla kirjoitettu osa.

Tuttu kysely:

1) Oliko dramaattinen osa? :D
2) Minä -vai hän-kerronta?
3) Onnistuuko Erna?
^ Minähän vastauksen tiedän, mutta saatte pähkäillä sitä. :D

Kiiiiitän kommenteista ja vastauksista! :3