Olipas taas jännät ajat simssin kanssa :o Yhtäkkiä vaan lakkas toimimasta ja jouduin poistamaan pelin. MUTTA, kokeilin sellaista temppua, että otin Saves -kansiosta viimeisimmän tallennuksen työpöydälle ennen pelin poistamista.
Kun yritin asentaa peliä uudelleen, se alkoi valittamaan jostakin ja asennus keskeytyi. Sitten asensin pelin Origin'in kautta ja sain sen koneelle. Mutta käynnistyssovellusta avatessa, peli herjasi jälleen "käynnistyksen aikana sattui virhe. Katso lisätietoja lokista".
Iski pieni paniikki... Päivittelin konetta poistin simsin vielä kerran, etsin kaikki mahdolliset piilokansiot ja poistin...
Sitten sain pelin normaalisti asennettua. Jokaisen lisäosan asennettuani käynnistin pelin ja katsoin, että se toimii normaalisti. Sain kaikki asennettua ja pelikin toimi vielä.
Sen jälkeen lisäsin työpöydältäni viimeisimmän tallennukseni takaisin Saves -kansioon ja käynnistin pelin. Ilokseni tallennukset toimivat moitteettomasti, joten LC saa jatkua normaalisti! :)
--
Starlight Shores oli kaukana Twinbrook'ista ja matka kesti lentokoneellakin useita tunteja. Nyt olin kuitenkin saapunut uuteen kotikaupunkiini. Väsyneenä, mutta tyytyväisenä.
Kun pääsin uuteen kotiini, minua odotti ikävä yllätys: talossa oli laaja vesivahinko ja huoneet tulvivat.
Tämä näky laski mielialaani merkittävästi. Talo oli aivan järkyttävässä kunnossa!
Päätin lähteä kaupungille pyörimään. Sattuneesta syystä minua ei hirveästi innostanut jäädä kotiin lepäämään.
Ehkä kaupungilla pyöriessäni keksisin ongelmaani ratkaisun?
Jotenkin päädyin stailaamoon. Tatuointitaiteilija oli komea, mutta samalla aika pelottava. Tuo mies sai minun osaltani jäädä rauhaan.
Myös stailisti näytti pelottavalta. Ja aika vihaiselta? Minua alkoi hieman arveluttaa tämä uusi kotikaupunkini..
Stailistilla oli kuitenkin mielestäni hyviä näkemyksiä. Selitin naiselle tilanteeni ja hän tokaisi minun tarvitsevan uuden alun lisäksi aivan uuden tyylin.
Tyyli oli minusta aika rohkea, mutta pidin siitä. Näytin oikeastaan todella upealta!
Oli toinenkin asia, jonka halusin tehdä uuden alkuni kunniaksi. Otin nimittäin tatuoinnin! Onneksi se pelottava mies ei tullut tatuoimaan minua.
Otin kaksi tatuointia. Toinen tuli niskaan ja toinen oikeaan olkapäähän.
Päätin aloittaa vesivahingon korjaukset näin aluksi vain kuivaamalla pahimpia lammikoita pois. Sen jälkeen soitin korjaajan paikalle.
Korjaajan työskennellessä päätin lähteä uudestaan kaupungille.
Päädyin karaokebaariin ja tapasin tämän miehen. Hän vastasi paikan esiintyjistä ja kysyikin minulta, että tahtoisinko esiintyä. Vastasin kieltävästi.
Mies kuitenkin ylipuhui minut kokeilemaan karaokea. En laulanut mielestäni kovinkaan hyvin, mutta muuten se oli oikein hauskaa.
Seuraavana päivänä aloin työstämään seuraavaa kirjaani. Parin tunnin kirjoittelun jälkeen alkoi hartioihini sattua, joten päätin lähteä ulos vähän tuulettumaan.
Kotini lähellä olevassa puistolla oli käynnissä SimFest, jota jäin mielenkiinnolla seuraamaan. Taikuri työnsi miekkoja arkkuun, jonka sisällä oli toinen sim.
Esitys oli mielestäni vähän tylsä, joten aloin vilkuilla muita katsojia. Ehkä heidän joukostaan löytyisi potentiaalisia puolisoehdokkaita?
Mies nahkatakissa herätti kiinnostukseni. Mutta oliko hän tuon naisen kanssa treffeillä tai jotain?
Myös SimFest'in järjestäjä oli ihan mukiinmenevä.
Päätin ensin jututtaa SimFest'in järjestäjää. Kävi ilmi, että hänellä oli aivan päinvastaiset luonteenpiirteet kuin minulla, eikä juttu sujunut ollenkaan.
Uskaltauduin seuraavaksi jututtamaan miestä nahkatakissa.
"Whohohoou! Friikkiä!" mies huudahti minut nähdessään.
Mies tarkoitti varmaan ihoni, hiusteni ja silmieni väriä.
"Olen Di'Ana",esittäydyin mahdollisimman itsevarmasti, ja tarjosin kättäni käteltäväksi.
"Oon Wylie. Sä oot iha friikin näköne!" mies vastasi ja kätteli minua.
"Anteeksi mitä?" en voinut olla kysymättä.
"Mun pitää mennä, mut tässä on mun puhelinnumero",Wylie sanoi ja työnsi minulle paperilapun. Mies poistui ennen kuin ehdin sanoa sanaakaan.
Tapasin Wylien sattumalta seuraavana päivänä. Mies tervehti minua hyväntuulisena.
"Mitä oikein tarkoitit sillä friikillä?" kysyin heti. Wylie näytti kummastuneelta.
"Se oli kehu! Tarkoitin, että näytät hyvältä",mies selitti nopeasti.
"Toivottavasti et käsittänyt väärin ja loukkaantunut",Wylie lisäsi. Kohautin olkapäitäni.
"Ajattelin, että sinulla on jotain ihonväriäni vastaan",sanoin.
"Voi ei! Ei ole! Se on ihanan friikki... siis ihana! Anna mun korvata tää väärinkäsitys",mies sanoi nopeasti ja veti minut mukaansa.
Wylie vei minut siihen samaan karaokebaariin, jossa olin ensimmäisenä iltanani käynyt. Joku nainen lauloi ja me tanssimme.
Sitten mikrofoni vapautui ja Wylie ehdotti, että me laulaisimme dueton. En kehdannut kieltäytyä, kun mies oli niin innoissaan.
"Saanhan valita kappaleen?" hän kysyi.
"Saat, mutta älä ota mitään kauhean vaikeaa",vastasin hymyillen.
"Omistan tän sulle!" Wylie ilmoitti. Katsoin minkä laulun Wylie oli valinnut ja sydämessäni läikähti tutun lämmin tunne.
"Oh girl, we are the same.
We are young and lost and so afraid",Wylie lauloi uskaltamatta katsoa minuun.
Hän kuitenkin nyökkäsi merkiksi, että minun kuuluisi jatkaa, joten lauloin seuraavat lauseet:
"There's no cure for the pain
No shelter from the rain
All our prayers seem to fail."
Kertosäkeen lauloimme yhdessä:
"In joy and sorrow
My home's in your arms
In world so hollow
It's breaking my heart..."
Wylie lauloi toisen säkeistön yksin:
"Oh girl, we are the same
We are strong and blessed and so brave
With souls to be saved
And faith regained
All our tears wiped away."
Miehellä ei ollut ehkä Ville Valon ääntä, mutta laulu kävi silti suoraan sydämeeni.
Jälleen tuli kertosäkeistön vuoro ja lauloimme sen yhdessä.
Tämä nainen ei oikein arvostanut esitystämme. Hänen onnekseen kappale loppui.
"Huh! Kiitos, tulipas jano",sanoin ja lähdin tilaamaan juomaa.
Juodessani juomaani, en voinut olla huomaamatta Wylien tiivistä katsetta. Laskin juomalasini tiskille ja kävelin miehen luokse.
"Unohdin melkein... Kiitos tuosta äskeisestä",sanoin miehelle, joka alkoi hymyillä autuaasti.
Päätin yllättää miehen ja vedin tämän suudelmaan.
Yhtäkkiä olimme kuin yhteenkasvaneet käärmeet, kun kietouduimme toistemme syleilyyn suudelmien lomassa.
Oli kuitenkin aika hyvästellä. Suukotin Wylie'tä vielä kerran ja kiitin ihanasta illasta. Sitten menin ulos, tilasin taksin ja menin kotiin nukkumaan.
--
EXTRA
Kauhistunut ilme :D Mutta miksi?
OMG! :o
--
Oon niiiiiiiin rakastunu tohon uuteen naapurustoon. <3 Ja Wylieen. Se on ihku setä. JA TOHON HIMIN BIISIIN KANS. :D
Mulla on seuraavakin osa kirjoitettuna, mutta pistän sen varmaan joskus parin päivän päästä. Pitää nyt huilailla, ku oon vähän kipeenä ja silleen.
Kysely:
1) Mitä mieltä olet Di'Anan uudesta tyylistä?
2) Mitä mieltä olet Wyliestä?
3) Kuuntelitko tuon biisin, jonka linkitin väliin? ;)
Kiitos kiitos kommenteista ja vastauksista!
Kommentit