Moikka ja sori, että tässä osassa on vähän kestänyt. Ollut muita kiireitä ja tälleen, mut nyt on hei piitkän pitkä pääsiäisloma, niin eiköhän sen kunniaks nyt sit!

Osa on kyllä hieman tönk tönk, mutta vissiin annatte sen anteeksi?

 

Di'Ana käytti Bellaa usein illalla lenkillä. Silloin ilma oli jotenkin viileämpää ja naisen oli helpompi ajatella asioita.

Nainen oli niin syvästi omissa ajatuksissaan, että oli törmätä vastaantulijaan.
"Katsoisit eteesi!" nainen tuhahti.
"Anteeksi",Di'Ana sopersi nolona ja jatkoi matkaansa.

Samaan aikaan Wylie oli esiintymässä.
(Hitsi, noi lavastukset ois kyl ollu kivat prologia kirjoittaessa!)

Harhailivatko Di'Anan ajatukset häiden takia? Seuraavana iltana nimittäin oli aika juhlia avioliittoa eräällä keskustan aukiolla.

Di'Ana kätteli hymyillen vieraita, joista suurinosa oli Wylien tuttuja.

Sulhanen saapui paikalle tyylikkäästi myöhässä. Mies pikaisesti tervehti ensin morsiantaan, sitten vieraita.

"Jokos vaihdetaan sormuksia?" Wylie kysyi. Di'Ana nyökkäsi hieman hermostuneena. Mitä jos tämäkin liitto kariutuisi, kuten edellinenkin?

 

Sormukset vaihdettiin normaalisti ja pari suuteli avioliiton merkiksi. Vieraat hurrasivat, kyynelehtivät ja heittivät riisiä avioparin päälle.
(Parrakas mies on Wylien veli... En muista miks keskitin kuvat siihen :'D)

Juhlat kestivät pari tuntia vihkiytymisen jälkeen. Pari vetäytyi kotiinsa viettämään hääyötään.

Wylie tarrautui Di'Anaan heti, kun tämä oli päässyt sängylle maaten.
"Ohoh, oletpa malttamaton!" nainen nauroi, kun mies suuteli kiihkeästi kaulalle.

Wylie ohjasi Di'Anan selälleen ja kävi raskaasti hengittäen tämän päälle.
"Tiedäthän, että teet minut hulluksi?" mies sanoi saaden tuoreen vaimonsa nauramaan. Sen jälkeen puhuminen lopetettiin ja pari keskittyi viettämään hääyötään.

Wylie lähti kävelylle ja katseli samalla tyhjillään olevia taloja. Talot olivat toinen toistaan kauniimpia, mutta myös kalliimpia.

"Tämä talo on kuin tehty meille",hän tuumasi ja lähti kävelemään takaisin kotiin.

Kotona Di'Ana kirjoitteli viimeisiä lukuja toisesta kirjastaan.
"Tiedätkös, tässä lähellä olisi kiva talo, jossa olisi kaksi huonetta",Wylie tokaisi. Di'Ana ei vastannut, vaan jatkoi naputteluaan.
"Se on tässä ihan lähellä. Mietin vain, että se olisi juuri täydellinen talo pienelle perheelle",mies jatkoi haaveiluaan. Nainen kääntyi katsomaan miestään.
"Rakas, ei meillä ole varaa siihen taloon",hän sanoi ja sai miehen hymyn hyytymään.
"Niin... mutta minä vain haaveilin. Löysin muuten meidän kukkarolle sopivan asunnon",Wylie sanoi hieman haikeasti.

Bellaa ei kiinnostanut simien murheet. Se nautiskeli olohuoneen puolella puruluustaan.

Kului pari viikkoa muuton merkeissä. Di'Ana oli nimittäin alkanut epäillä olevansa raskaana, joten oli aika muuttaa isompaan asuntoon.

Wylie lähti käyttämään Bellaa lenkillä, kun Di'Ana laittoi kotona viimeisiä tavaroita paikoilleen.

Di'Ana taputteli olkapäitään tyytyväisenä. Kaikki huonekalut oli nyt koottu ja pistetty paikoilleen. Talo alkoi jo näyttää kodilta.

Wylie ja Bella palasivat lenkiltä. Bella alkoi olla jo väsynyt, mutta olihan se jo vanha.

Niinkin vanha, että se kuoli heti seuraavana päivänä. Di'Ana ja Wylie olivat todella pitkään tosi surullisia. :(

Di'Anan aamupahoinvointi oli edelleen voimakasta ja raskaustesti oli näyttänyt positiivista. Muutto oli siis tullut hyvään saumaan.

Pian Di'Anan raskaus alkoi näkyä muillekin, kun vatsanseutu alkoi pyöristyä.

Wylie oli aivan haltioissaan tulevasta lapsesta. Hän odotti malttamattomana isäksi tulemista.

Tällä välin kaupungintalolla tapahtui. Mies oli saapunut juuri kaupunkiin ja suuntasi kaupungintalolle kyselemään asukasrekisteristä. Mies oli poliisi, joten virkamerkkiä näyttämällä hän sai nähdä tarpeelliset paperit.

Hän käveli etsimänsä simin kotikadulla. Ikävä vihloi hänen sydäntään ja joka askeleella tuntui, että sydän alkoi lyödä kovemmin.

Mies painoi jännittyneenä ovikelloa. Ovea tulikin avaamaan joku muu kuin hän, jota mies oli odottanut.
"Hei, olenkohan nyt oikeassa osoitteessa? Etsin Di'Ana Supernovaa",mies kysyi.
"Joo, ihan oikeassa osoitteessa. Olen Di'Anan aviopuoliso Wylie",oven avaamaan tullut vastasi.

"Olen Tomas Tiukkala, Di'Anan... vanha ystävä",mies esittäytyi Wylielle.
"Ahaa, tule vain sisälle. Di'Ana on kyllä kotona",Wylie vastasi ja kääntyi ympäri. Miehet kävelivät peräkkäin sisälle.

Di'Ana oli ihmetellyt, että kuka heidän ovellaan oli tähän aikaan. Kun hän näki tulijan, hän ei saanut sanaakaan suustaan. Mitä Tomas teki täällä?

"Hei, Di'Ana",Tomas tervehti varovasti.
"Mitä sinä täällä teet? Miten löysit minut?" Di'Ana sähisi vastaukseksi. Wylie katsoi ihmeissään vaimonsa reaktiota tulijaan.
"Kulta, mistä on kyse?" hän kysyi.

"Di'Ana, rakas, anna minun selittää! Se kaikki mitä tapahtui, oli Ernan ja Aijan juonittelua!" Tomas sanoi välittämättä Wyliestä, joka meni nyt aivan sekaisin. Di'Ana ei tiennyt, että pitäisikö hänen uskoa Tomasia.
"Heiheihei! Nyt oikeasti, mistä tässä on kyse?" Wylie ihmetteli.
"Tämä kusipää tässä on ex-mieheni, joka petti minua",Di'Ana sanoi ja loi kylmän katseen Tomasiin.

"Niinkö? Minulle hän sanoi olevansa vanha ystävä",Wylie tokaisi ärtyneenä.
"Di'Ana, sinun täytyy uskoa minua! Rakastan sinua vieläkin, ja tulen aina rakastamaan!" Tomas aneli.
"Anteeksi vain, mutta jos et ole sattunut huomaamaan niin olen aloittanut jo uuden elämän. Minulla on uusi mies ja lapsikin tulossa",nainen sanoi ja mainittuaan lapsen, hän hieroi vatsaansa hellästi, jotta Tomas varmasti huomaisi.

Tomas näytti murtuneelta. Hän lysähti lattialle istumaan ja itki, että kuinka kovasti hän oli Di'Anaa etsinyt ja aivan turhaan. Eikä hänellä ollut mitään majapaikkaakaan.

Di'Ana heltyi sen verran, että antoi Tomasille luvan jäädä yöksi.
"Mutta sitten sinun täytyy lähteä",nainen tokaisi.

Pari tuntia myöhemmin Di'Ana oli laittamassa ruokaa ja näytti siltä, kuin olisi ajatuksissaan. Tomas oli jo mennyt nukkumaan matkan uuvuttamana ja Wyliekin oli jo vaihtanut yövaatteet päälleen.
"Kulta?" Wylie huhuili vaimoaan, joka katseli apaattisena hellalla porisevaa juustopastaa.

Di'Ana havahtui ja lisäsi kattilaan vähän suolaa.
"Di'Ana. Mikset kertonut tuosta.. Tommiko se oli?" Wylie kysyi.
"Tomas. Ja en kertonut, koska olin päättänyt aloittaa elämäni puhtaalta pöydältä",nainen vastasi ja maistoi keitostaan. Se maistui suolaiselta. Ilmeisesti hän oli jo aiemmin ajatuksissaan laittanut suolaa.

"Rakastatko yhä häntä?" Wylie tenttasi ja Di'Ana huokaisi. Nainen ei tiennyt. Aiemmin hän olisi voinut sanoa ei, mutta nyt kun Tomas oli tullut niin naisen ajatukset olivat menneet sekaisin.
"Voinko kysyä yhtä asiaa?" mies sanoi vielä.
"Voit. Olethan kysellyt jo aika monta kertaa, että yksi kysymys sinne tai tänne",Di'Ana sanoi ja naurahti väkinäisesti.

"Et ole kertonut minulle oikeastaan yhtään entisestä elämästäsi vanhassa kotikaupungissasi ja kotiplaneetastasikin vain sen verran, että se on sodassa jonkin toisen planeetan kanssa. Joten, voisitko vihdoinkin valoittaa minulle näitä asioita?" Wylie kysyi. Di'Ana hämmensi juustopastaa hiljaisena.
"Hyvä on",hän sanoi lopulta.

Ruoka oli valmista ja sitä istuttiin pöydän ääreen syömään. Samalla Di'Ana kertoi elämäntarinaansa alkaen avaruusmatkasta ja päättäen sitten tarinansa Starlight Shores'iin muuttoon. Wylie kuunteli koko tarinan hiljaa ja vasta Di'Anan lopetettua sanoi:
"Kaikkea sinäkin olet joutunut kokemaan."

Ruoan jälkeen vetäydyttiin nukkumaan. Di'Ana oli edelleen vähän shokissa Tomasin takia. Miksi miehen piti tulla nyt, kun hänen elämänsä oli alkanut päästä raiteilleen? Miksi käärmeen piti luikerrella paratiisiin pilaamaan kaikki, mikä oli vaivalla saavutettu?

***

Tadaa! Tomas tuli siis takaisin kuvioihin. :3

Kysely:

1) Wylie vai Tomas?
2) Onko tuleva lapsi tyttö vai poika?
3) Palautetta osasta?

Kiitos vastauksista ja kommenteista! JA HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE!