Mun ainoa toivo taitaa nyt vaan olla ja odottaa, että jos vuodatus saisi asiat hoidetuksi ja kuvat palautuisi.

Pitäkää peukkuja!

Riittää niitä vieläkin, tällä hetkellä mulla on sellaset arviolta kymmenen itikkaa kimpussa. Onneks kissa on täs puolustamassa mua. :DD

Vettä on satanu koko päivän ja mulla on tylsää. Kaipaan simsiä ja Supernovia. :D <3

Tää läppäri millä voin netis olla on niin hidas, etten uskalla alkaa uutta osaa tässä väsäilee. Kuvathan mulla ois jo valmiina netis ja otsikkokuvakin tehtynä.

Pakollinen kesäloma  tarinalle siis.

Voikaa hyvin,

terveisin Jellu & Supernovat

PS.

Saatte jo vilkuilla seuraavan osan otsikkokuvaa ja miettiä mitä mahtaakaan tapahtua:

20. osa aloittaa myös 3. sukupolven tarinan, minä-kertojana perijämme Chandler!

* * *

- - -

Olin taas kerran lähtenyt paikalliseen yökerhoon. En oikeastaan tiennyt, että miksi. Olihan minulla jo selvillä kenet puolisokseni halusin.

Täällä nyt kuitenkin olin. Huomasin kahden vampyyrinaisen tuijottavan minua... ilkeästi?

Irvistin heille takaisin. Toivottavasti nyt he eivät vain kävisi kimppuuni ja tekisi minusta kaltaistaan.

Menin syrjempään istumaan. Halusin ottaa noihin naisiin etäisyyttä.

Silloin hän astui sisään. En aluksi huomannut häntä, mutta jotenkin hän huomasi minut.

Olin niin ajatuksissani. Ajattelin sitä tyttöä, johon ihastuin pari vuotta sitten. Mitä hänelle kuului? Hänkin varmaan nyt on valmistunut.

Silloin juuri hän, jota olin ajatellutkin, istui kanssani sohvalle.
"Moi! Aikamoinen sattuma, että törmättii!" Carol tervehti.

Käännyin katsomaan naiseksi varttunutta tyttöäni, joka sai edelleen sydämeni lyömään kovemmin. Hänestä oli tullut niin kaunis...

En oikein saanut selvää mitä hän sanoi, olin niin lumoutunut.
"Kuunteletko sinä?" hän kysyi lopulta.
"Totta puhuen... en",vastasin ja hänen naamansa vääntyi irvistykseen.
"Olin niin... miten sen sanoisin? Olin niin lumoutunut kauneudestasi",lisäsin nopeasti.

"Kiitos, tuo oli aika yllättävää",Carol sanoi viimein.
"Tarkoitan sitä. Olet upea ja minä... pidän sinusta",tunnustin. Lopulta sain sen kerrottua! Carol tiesi nyt, että olin hänestä kiinnostunut. Pallo oli hänellä.

"Minä luulin, ettet pidä minusta",hän sanoi hieman surullisena. Mistä hän oli moista keksinyt?
"Olet ymmärtänyt minut jotenkin väärin varmaan... olen ollut sinuun ihastunut niistä juhlista asti",vastasin naiselle, jonka suu aukesi hieman hämmästyksestä.
"Siksi olit niin outo! Voi Chandler... hupsu mies...",nainen henkäisi ja lisäsi:
"Minäkin pidän sinusta... ihastuin sinuun jo silloin, kun luulit minua pojaksi. Olit jotenkin niin... tyhmä. Mutta samalla aivan vastustamaton."

Tuona iltana juttelimme sulkemisaikaan asti. Minä ja Carol olimme korviamme myöten ihastuneita toisiimme ja päätimme alkaa seurustella.

- - -

"Kauniita kukkia kauniille naiselle",lepertelin ja ojensin kimpun punaisia ruusuja.
"Voi Chandler! Ne ovat niin kauniita!" Carol kiljaisi.

Päätin tehdä tyttöystävääni vaikutuksen rodeoesityksellä. Totta puhuen, en ole koskaan kokeillut moista!

Se meni kuitenkin varsin hyvin ja näin Carolin hymyilevän kannustavasti.

Lopulta putosin mekaanisen härän selästä.
"Chandler! Ootko okei?!" Carol huusi huolestuneella äänellä.

"Oon!" vastasin ja aloin nauraa. Kuulin, kuinka tyttöystävänikin alkoi nauraa ja nousin maasta.

"Sähän kestit varsin pitkään! Vaikuttavaa",nainen sanoi hymyillen, kun kävelin hänen luokseen.

"Mut eihän suhun oikeesti sattunu?" hän kysyi ja lähestyi minua varovasti. Siinä hetkessä oli sähköä ja jotenkin tiesin, että nyt suhteemme syvenisi uudelle tasolle.

En vastannut naisen kysymykseen. Tuijotin vain hänen sinisiin silmiinsä.

Carolia alkoi ujostuttaa katseeni ja hän käänsi katseensa maahan.

Keräsin kaiken rohkeuteni ja suukotin naista huulille. Se oli ensisuudelmamme, vaikka olimme seurustelleet jo jonkin aikaa. Emme halunneet kiirehtiä suhteemme kanssa, vaan annoimme sen edetä omalla painollaan.

Vedin Carolin uuteen, tällä kertaa pidempään, suudelmaan. Miten pehmeät naisen huulet olivatkaan!

- - -

Olimme seurustelleet yli puoli vuotta, kun Carol viimein suostui tulemaan luokseni yöksi. Yön me olimme kiltisti nukkuneet toisiimme käpertyen, mutta aamulla meno hieman... no, villiintyi.

Ihan viattomana tyynysotana se alkoi.

Mutta sitten Carol pääsi voitolle...

...ja minä vilhelsin pelin poikki.

Katsoimme toisiamme hengästyneinä. Seuraavassa hetkessä suutelimmekin kiihkeästi ja suudelmien lomassa siirryimme sänkyä kohti.

"Olemmeko jo valmiita tähän?" kysyin huohottaen. Carol nyökkäsi ja jatkoin suuteloa.

Olimme molemmat aika jännittyneitä, sillä olimme molemmat vielä kokemattomia.

Piinallisen pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen viimeisetkin vaatteet lensivät lattialle...

Olin onnellinen, että sain kokea ensimmäisen kertani juuri Carolin kanssa. Tunsin, että hän oli minun "se oikea".

- - -

EXTRA:

Auts... :D

* * *

Haa, ehdinpäs vielä tehdä yhden päivityksen ennen juhannusta. :-----D

Kysely:

1) Mitä pidit kerronnasta?
2) Mielestäsi osan hauskin kuva oli?
3) Arvauksia: montako lasta Chandler ja Carol saavat?

Edellisen osan extrassa esitin pienen arvausleikin siitä, kenen maha kuvassa oli.

Kyseessä oli Charlien vaimon Erican vatsa. :----DD

Ja nyt - KIITOS KOMMENTEISTA JA VASTAUKSISTA. Ja todella hyvää juhannusta (taas)!

Juhannuksena nimittäin lähdemme perheeni kanssa maalle ja tietokoneeni simsseineen jää kotiin. En tiedä vielä kauan olemme maalla, mutta varmaan viikon tai kaksi.

Supernovatkin siis pääsevät pienelle kesälomalle. :D

* * *

- - -

Irene oli viimeinkin saanut tarvitsemansa stailauksen ja tyttö näytti nyt kieltämättä paljon paremmalta! Ainakin Sam oli sitä mieltä.

Daniel oli pyytänyt Chandleria istumaan kanssaan olohuoneeseen.
"Poikani... kuten tiedät, yhden teistä on jatkettava sukuamme tässä talossa",mies aloitti.

"Olen tullut siihen tulokseen, että sinä jatkaisit sukumme ja perisit kaiken",Daniel jatkoi. Chandler säpsähti ja ponkaisi seisomaan.
"Minäkö?" poika kysyi epäuskoisena.

"Juuri sinä. Minusta sinussa on potentiaalia",pojan isä selitti.

"Et tule katumaan tätä!" Chandler innostui ja halasi isäänsä. Mies hymyili ja sanoi:
"Onkin sitten jo aika antaa sinulle osa perinnöstäsi."

Daniel ojensi toiselle esikoisistaan paketin, josta paljastui soittorasia, Di'Anan elämänkerta ja vanha kaulakoru.
"Lue isoäitisi elämänkerta mahdollisimman pian, jotta tiedät kuka todella olet. Tämän korun annat sitten tulevaisuudessa vaimollesi merkiksi siitä, että hänellä on kunnia olla sukumme jäsen",vanha mies saneli juhlavasti.
"Entäs tämä soittorasia?" Chandler kysyi.
"Vastaus siihen löytyy elämänkerrasta",Daniel vastasi salaperäisesti.

Niinpä Chandler luki isoäitinsä elämänkerran heti. Isoäiti oli elänyt hyvin värikkään elämän ja kirja antoi vastauksen moneen pojan mielessä olleeseen kysymykseen, kuten ihonväriin.

Luettuaan poika suunnisti kaupungille juhlimaan perijyyttään.

Sattumalta hän törmäsi Caroliin, joka mökötti pojalle edelleen juhlien takia.
"Hei, Carol",poika tervehti. Tyttö yritti luikkia pakoon, mutta poika tarttui tätä käsivarresta.
"Päästä irti!" tyttö kiljui.
"Anna mun selittää! En mä sun rintavarustusta kattonu, sulla oli paidassa tahra! Ja mä olin just sanomassa siitä, kun suutuit ja lähdit pois!" Chandler selitti vielä kun pystyi. Carol rauhottui ja naurahti.
"Tosiaan... huomasin kotona, että paidassani oli tahra. Uskon sua",tyttö vastasi.

Nuoret juttelivat hetken, jonka jälkeen molemmat palasivat koteihinsa.

- - -

Puoli vuotta myöhemmin, vanhemmat kaksoset tulivat täysi-ikään. Charlie kihlautui ja avioitui samantien Erican kanssa. He muuttivat pois vielä samana iltana.

Chandler oli tyytyväinen saatuaan todistuksen lopulta käteensä. Arvosanat olivat olleet hyvät ja hänet valittiin luokan priimukseksi.

Daniel oli pakahtua ylpeydestä. Samalla miehen rintaa painoi haikeus. Laura olisi varmasti halunnut seurata poikien kasvua ja olla mukana näiden valmistujaisissa.

Yllättävää kyllä, myös nuoremmat kaksoset saivat todistuksensa. Oikeasti pojat olisivat valmistuneet vasta vuoden päästä, mutta hyvillä arvosanoilla ja nopealla opiskelutahdilla he olivat valmiita päättämään opiskelunsa vuotta aiemmin kuin luokkatoverinsa.

Daniel ei tiennyt kuinka olla. Hän syleili kaikkia neljää poikaansa vuorotellen. Tuntui niin omituiselta, että ne pienet taapertajat olivat jo aikuisia.

Myös Novan poika Miro oli valmistunut.

Sydney ja Nova saivat lopultakin tavata. Naiset tulivat heti todella hyvin juttuun ja heistä tuli nopeasti ystäviä.

Tunnelma kaupungintalon edessä oli siis katossa. Piha raikui puheensorinasta ja naurusta.

Miro kasvoi aivan tajuttoman komeaksi mieheksi, eikö?

Kuten sanottua, tunnelma oli korkealla.

Oliver onnitteli tyttöystäväänsä, joka oli myös valmistunut etukäteen.

"Olen pahoillani, etten ole pitänyt yhteyttä",Daniel sanoi siskolleen.
"Äh, olisinhan minäkin voinut yhteyttä pitää. Olemme tasoissa",Nova vastasi ja naurahti.

Ilta pimeni nopeasti, kun sukulaiset vaihtoivat kuulumisiaan.

Yhtäkkiä kaikkien huomio siirtyi Oliveriin ja Lupiniaan. Oliver oli polvistunut tyttöystävänsä eteen ja pyysi tätä vaimokseen.

Vastaus oli tietysti kyllä, ja pari avioitui pian kihlauksen jälkeen. Lupinia ja tämän koira Penny muuttivat väliaikaisesti Supernoville. Parin päivän päästä kolmikko muutti omaan asuntoonsa.

Daniel oli ollut työelämässä mielestään jo tarpeeksi kauan. Hän oli toteuttanut elämänhaaveensa.

Muu perhe onnitteli tuoretta eläkeläistä heittelemällä tämän päälle paperisilppua.

Kaikkien lasten rakkauselämä ei kuitenkaan kukkinut. Irene ilmoitti Samille olevansa rakastunut toiseen mieheen ja katkaisi suhteensa Samiin.

Sam oli murtunut. Nyt hänen pitäisi muuttaa yksin pois? Ei tässä näin pitänyt käydä.

- - -

EXTRA:

Arvatkaa kenen maha! :---3

* * *

Päästiin jo siihen vaiheeseen, että ylimääräiset muuttivat pois.

Pelissähän mulla on jo sellainen tilanne, että.... no enpäs paljastakaan! :DD:D:DD Saatte elää jännityksessä.

Kysely:

1) Tuleeko Carolista Chandlerin puoliso, vai viekö joku muu miehen sydämen?
2) Mille uralle Chandler suuntaa?
3) Paljonko Daniel saa lapsenlapsia?

Kiitos kommenteista, ja hyvää juhannusta! (jos en sitä ennen enää tee päivitystä)

Pidemmittä puheitta, olkaa hyvä:

* * *

- - -

Pian oli jo ilta ja vieraita alkoi saapua juhliin. Paikalle oli kutsuttu Danielin kaikki sisarukset ja poikien tyttöystävät ja ystävät perheineen.

Jostain syystä Nova ei ollut päässyt juhliin tulemaan, mutta häntä siellä edusti Miro.

Sam yritti iskeä Spencerin siskoa Ireneä, joka oli kyllä pikaisen stailauksen tarpeessa!

"Moro Chandler! Miten menee?" sisään astunut blondi kysyi Chandleriltä, joka oli eteisessä vieraita vastassa.
"Tunnenko mä sut jostai?" poika kysyi hieman nolona. Hän ei muistanut tuota tyttöä lainkaan, mutta tyttö näytti tuntevan hänet!

Tyttö alkoi nauramaan.
"Oon vissiin muuttunu tyttömäisemmäks, kun et enää muista. Se oon mä, Carol",tämä ilmoitti yhä nauraen. Chandler käänsi katseensa pois nolostuneena.

"Sulla on aika... söpö pikku nenä...",Sam yritti. Poika saattoi olla hieman epätoivoinen, sillä aina yksinäinen Irene on melko varma saalis. Tyttö kihertelikin pari vuotta nuoremman pojan flirttailulle.

"Chandler, ootko kunnossa?" Carol huhuili poikaa, joka ei uskaltanut enää ottaa katsekontaktia. Miten tässä näin kävi? Oliko Chandler tosiaan ihastumassa parhaan kaverinsa pikkusiskoon?

"Kunnossa oon... Joko muuten kuulit mitä Penalle tapahtu?" poika kääntyi yhtäkkiä tytön suuntaan ja yritti olla rento. Lopulta poika meni aivan sekaisin sanoissaan ja sai naurukohtauksia.

"Toi on hullumpi ku mä... ja se on paljon se",Irene mutisi kävellessään ohi.
"Ootko oikeesti kunnossa? Oot ihan... outo",Carol kysyi vielä ja vastaukseksi Chandler nauroi niin, ettei loppua meinannut tulla.

Tällä välin Daniel keskusteli herra Funken, eli Spencerin, Irenen ja Carolin isän kanssa. Aivan miesten takana kuhertelivat Oliver ja Lupinia.

Carol sai tarpeekseen Chandleristä, joka ei selvästikään ollut täysin kunnossa. Poika jäi eteiseen seisomaan kuin rannalle jäänyt merimies ja mietti, että mikä mahtoi mennä pieleen.

Chandler katseli hieman kateellisena veljensä ja Erican kuhertelua. Hän muisti miten oli joitakin vuosia sitten halunnut itse olla Erican rakas. Nyt tyttö ei kiinnostanut poikaa enää lainkaan, vaan poika halusi jotakin muuta. Ja se jokin oli Carol.

"Vetäkää vähä henkee iilimadot, ettei happi lopu!" Sam tuli nälvimään kuherteleville pareille.

"Oot vaan kateellinen!" Charlie kuittasi veljensä perään, joka luikki olohuoneeseen etsimään Ireneä.

"Siinähän sä oot! Mihin hävisit?" Sam kysyi tytöltä, joka asteli olohuoneeseen.
"Ulkona. Täällä on vähän huono ilma",Irene vastasi.

Myös Carol oli ollut ulkona käymässä. Sisään tullessaan hän katsoi ujosti Chandleriin ja hymyili, muttei tullut juttelemaan pojalle.

Nyt Chadler oli varma, hän oli aivan hullaantunut ystävänsä pikkusiskoon! Poika alkoi panikoimaan; mitä jos Carolin kanssa käy kuten Erican kanssa? Mitä jos joku tulee ja poimii tytön kainaloonsa ennen kuin Chandler uskaltaa tehdä mitään?

Myös Spencer kärsi tunkkaisesta ilmasta?

Katsokaa ja ihailkaa! Max on edelleen tosi komea! Kunnon rock-pappa..

Ja tässä vanhentunut Morgan. Aivan kamalat hiukset, pakko sanoa.

Osa vieraista ilmoitti jo lähtevänsä. Näihin lukeutuivat Erica ja Lupinia.

Myös Funket tekivät lähtöä.
"Heippa Chandler. Oli kivat juhlat",Carol sanoi vaisusti. Chandler ei saanut sanaakaan suustaan. Hän pelkäsi alkavansa taas hermostuneisuuttaan nauramaan.

"Me varmaa nähää koulus ohimennen, joten... no, nähään",tyttö lisäsi pettyneenä. Miksi poika ei puhunut hänelle?

Sen sijaan kaula-aukko näytti kiinnostavan.
"SIKA!" Carol huusi kun huomasi mitä Chandler katsoi. Tyttö käveli ripein askelin pois, eikä Chandler ehtinyt selittää, että tytöllä oli joku tahra paidassaan.

Daniel vaihtoi kuulumisia Maxin kanssa. Miehellä oli kuulemma nuori vampyyrityttöystävä nimeltä Kerry.

Lisäksi Max kertoi työskentelevänsä nykyään opetusuralla. Mies osasi kertoa myös mitä Novalle kuului; Martin oli kuulemma kuollut ja surun murtama Nova ei sen vuoksi juhliin jaksanut tulla.

Daniel moitti itseään siitä, kuinka huonosti oli pitänyt yhteyttä kaksoissiskoonsa. Mies päätti soittaa siskolleen heti seuraavana aamuna.

- - -

EXTRA:

"Nuoret! Niillä sitten on aina kiire ja vanhat jäävät jalkoihin. Voivoivoi." :---D

Tässä olisi herrasväelle uniikki pizza! Mausteena ripaus Charlieta. :------------DD
Eipä poika näytä olevan kovin iloinen jouduttuaan pizzantäytteeksi.

Ei täällä mitään ahdasta ole. Vähän ruuhkaa vaan, mutta mehän tullaan mukavasti juttuun. :---)

Morgan ja Irene perustivat symbioosin. <3

Tän kuvan piti alunperin tulla osaan, mutta kun huomasin herra Funkella jotain keltatautia kaulassa niin kuva sai jäädä pois.

Tää kuva ei muuten vaan sopinut tarinaan. Ja Spencer näyttää hieman Hitleriltä... ihana viiksiefekti.

* * *

Mitäpä voisinkaan sanoa? Juhlat juhlittiin ja saatiin vähän extraakin päälle. :----))

Ite tykkään kovasti tosta Carol Funkesta, se on tosi nätti kun kattoo millasia sen sisarukset on! Pahempikin siis voisi olla. :---D Carolhan on siis tositosi nätti, mutta sillä on vaan aika pieni nenä, joten se tuo sellasen veikean vivahteen...

Kunnon analyysit toisen naamasta. :D Nyt äkkiä sitä kyselyä ennen ku alan enemmän analysoimaan:

1) Jos olisit ollut mukana näissä juhlissa, olisitko kutsunut niitä onnistuneiksi?
2) Chandler on vähän huono tyttöjen kanssa? :D
3) Lempikuvasi tässä osassa?

Kiiiiiitos kommenteista ja vastauksista. Ne saa aina hymyilemään. :) <3

* * *

- - -

Chandlerin uusi ystävä kutsui pojan luokseen koulun jälkeen. Chandler pisti heti merkille, että hänen ystävänsä Spencerin sisko oli hieman... erikoinen tapaus.

Spencer ilmoitti käyvänsä vessassa. Chandler jäi odottelemaan poikaa etuoven tietämille.
"Moi!" heleä lapsen ääni sanoi ja Chandler kääntyi äänen suuntaan.
"No moi... ootko Spencerin pikkuveli? Oon Chandler, veljes kaveri",Chandler esittäytyi mahdollisimman kohteliaasti.

"Mä oon tyttö... ja mun nimi on Carol",lapsi vastasi ja Chandler tunsi punastuvansa.
"Hei sori... sä vaan näytit jotenki...",poika sönkötti. Carol katsoi poikaa vihaisena ja kysyi:
"Pojalta?"
"Niin.... no mut sori viel kerra, sun veljes tuleekin tuolta moro!" Chandler sanoi ja ryntäsi pois paikalta.

Spencer sai myöhemmin kuulla asiasta ja pojasta Chandlerin erehdys oli huvittava. Niinpä tämä tapasi aina välillä kuittailla Chandlerille, joka lopulta oppi nauramaan omalle mokalleen.

- - -

Kului vuosi. Danielilla ja Sydneyllä oli vuosipäivä.
"Kuule rakas, mitä jos menisimme vähän juhlimaan vuosipäiväämme?" Daniel kysyi avovaimoltaan ohimennen.
"Se olisi ihanaa!" nainen vastasi hymyillen.

Daniel vei Sydneyn paikalliseen yökerhoon. Siellä järjestettiin tänä iltana simfest.

Vanhalla parilla ei kuitenkaan ollut aikomustakaan seurata esityksiä.

"Minun on pitänyt jo pitkään kysyä sinulta erästä asiaa",Daniel sanoi suudelmien lomassa.
"Mitä?" Sydney kysyi ja Daniel päästi naisesta irti.

Mies kaivoi taskustaan rasian, polvistui ja kysyi:
"Tulisitko vaimokseni?"

Sydney vastasi myöntävästi ja pari halasi kihlauksen kunniaksi.

Pari palasi kotiin syömään, sillä mikään tarpeeksi hieno ravintola ei ollut enää auki. Daniel tarjosi tuoreelle kihlatulleen tuolia ja auttoi tämän istumaan pöydän ääreen.
"Oletpas sinä tänään herrasmies",Sydney kihersi kuin teinityttö.

Samalla taika raukesi, kun poliisiauton sireeni täytti etupihan.
"Odota, käyn katsomassa",Daniel sanoi.

Chandler oli ollut kuokkimassa jonkun hienoja juhlia, joten poliisi oli korjannut pojan parempaan talteen.
"Pitäkää tarkempaa huolta pojastanne",poliisi kehoitti ja ajoi pois.
"Nyt nukkumaan! Olen erittäin pettynyt sinuun!" Daniel sähisi ja Chandler luikki sisään alistettuna.

Daniel palasi myös sisään. Sydney tuli miestä vastaan käytävällä.
"Anteeksi. Minua väsyttää kamalasti, joten söin jo. Sinun annoksesi odottaa pöydällä",nainen sanoi.
"Kiitos... ja anteeksi",Daniel vastasi.
"Ei se mitään, nähdään kohta makuuhuoneessa",Sydney sanoi tapansa mukaan hymyillen.

Daniel söi pikaisesti ja meni makuuhuoneeseen, jossa Sydney odotti. Mies asettui mukavasti sängylle naisensa viereen ja kaappasi tämän kainaloonsa.
"Luuletko, että olemme liian vanhoja siihen?" Daniel kysyi ihan ohimennen.
"Luulenpa, että emme",Sydney sanoi hieman kiusoitellen.

Seuraavana aamuna Daniel säteili onnea. Hyräillen hän asteli olohuoneeseen ja hänen äitinsä elämänkerta osui hänen silmäänsä kirjahyllystä. Siellä se oli pölyyntynyt kaikkina näinä vuosina.

Miehen olisi pitänyt lukea tämä kirja jo aikoja sitten. Niin moni asia jäi tekemättä, esimerkiksi hän ei koskaan ehtinyt antaa Lauralle äitinsä vanhaa kaulakorua, vaikka vanha nainen oli antanut korun sitä varten.

Sydney istui Danielin viereen sohvalle.
"Mitä luet noin tiiviisti?" hän kysyi.
"Äitini elämänkertaa. Olisi pitänyt lukea tämä jo monta vuotta sitten",mies vastasi.
"Minä ymmärrän, että lukeminen on jäänyt. Sinullahan on ollut neljä poikaa yksin hoidettavana. Eihän siinä nyt lukemaan ehdi",Sydney sanoi ja sai Danielin hymyilemään.

Mies pisti kirjan syrjemmälle ja nousi. Hän kaappasi Sydneyn syleilyynsä ja kysyi:
"Tiedän, että kihlauduimme vasta, mutta voisimmeko jo mennä naimisiin?"
"Tietty. Emmehän me tästä odottelemalla nuorene",nainen vastasi leveästi hymyillen.

Ja niin Sydneystä tehtiin Supernova.

Vielä suudelma avioliiton kunniaksi.

Pian häiden jälkeen Danielilla oli syntymäpäivä. Mies täytti kunnioitettavat 50 vuotta.

Sydneystä kuoriutui tomera kodinhengetär. Naisen kosketusta tämä talous olikin kaivannut!

Pyykit jätettiin suosiolla Sydneyn huoleksi.

Vanhemmat kaksoset kävivät jo kovaa vauhtia lukiossa, kun taas nuoremmat kaksoset suorittivat peruskoulun viimeistä luokkaa.

Daniel oli perheessä edelleen se, joka kokkasi. Harmi vain, että poikien tultua teini-ikään nämä eivät olleet kauhean innostuneita syömään kotona.

Sydneylle kyllä kelpasi.
"Muuten, otin valtuudet kutsua sukulaisiasi ja perhetuttujamme tänä iltana kylään",Sydney töksäytti.
"Mitä? Miksi?" Daniel kysyi yllättyneenä.
"Ajattelin, että kun me vietimme niin koruttomat häät, että voisimme kuitenkin juhlistaa niitä jotenkin",nainen selitti.

"Etkä sanonut minulle mitään!" Daniel kivahti.
"Anteeksi! Ajattelin sen olevan mieluinen yllätys",Sydney vastasi hieman harmistuneena.
"No, älähän nyt. Ehkä minä kestän talon täynnä väkeä yhden illan",mies sanoi ja lisäsi:
"Mutta jos vastaisuudessa kysyisit ensin minulta."

"Minä lupaan. Anteeksi vielä kerran",vanha nainen sanoi ja uskalsi jo hymyillä.

* * *

Sellaista. Tää osa oli tavallaan pohjustusta seuraavaan osaan, jossa siis on nuo juhlat. Syy, miksi päätin tehdä juhlista erillisen osan oli se, että kuvia, tapahtumia ja asioita tuli niin paljon. Osasta olisi tullut kauhea eepos, jos olisin pitänyt nämä yhdessä.

Kysely:

1) Chandler perii, mitä mieltä asiasta?
2) Keitä juhliin tulee?
3) Mitä mieltä olet Sydneystä?

Kiitos kommenteista ja vastauksista!

Osan loppuun tulee perijä-äänestys, olkaakin sitten ahkeria!

* * *

- - -

Sam ja Oliver olivat myös päässeet yläasteelle. Molemmat komistuivat hurjasti kasvun myötä!

Pojat eivät olleet ainoita, jotka vanhenivat. Myös heidän isässään näkyi ajan kulku vähenevien hiusten myötä.

Yläasteelle meno jännitti hieman Oliveria, joka haki turvaa isoveljestään.

Myös Samia jännitti, mutta hän halusi mieluummin istua yksin ja jännittää rauhassa.

Koulun jälkeen Oliver halusi käydä simfesteillä, jotka järjestettiin kaupungin keskuspuistossa.

Siellä oli vaikka minkälaista simiä, esimerkiksi ikinuoria (ja kauniita) vampyyrinaisia...

...ja vanhuksia, jotka yrittivät olla nuoria. Ei onnistu, peli on menetetty.

Tuttujakin näkyi, muistatteko sinipaitaisen miehen karaokebaarista?

Myös tämä mies oli silloin paikalla, laulamassa.

Käynnissä oli akrobaattiesitys. Akrobaatti oli varsin hyvä, mutta Oliver ajatteli sen johtuvan siitä, että mies oli vampyyri. Nehän tunnetusti ovat sellaisia yliolentoja.

Tässä on siis Danielin aikuistyyli. Aiemmin nähdyt vaatteet oli työvaatteet..?

Töistä puheenollen, siellä Daniel oli tavannut Sydneyn. Nainen oli vähän aikaa sitten muuttanut Bridgeportista ja tullut Danielin osastolle töihin.

Aluksi nämä kaksi olivat vain jutelleet ohimennen mukavia, mistä suhde oli lähentynyt ystävyydeksi. Pian Daniel oli alkanut tuntea naista kohtaan enemmänkin ja pyysi tätä kanssaan treffeille.

Treffit venyivät myöhälle yöhön ja oli jo pimeää. Daniel ei kuitenkaan välittänyt ja antoi deitilleen kimpun ruusuja. Sydney nimittäin rakasti ruusuja.

Treffien päätteeksi pari alkoi seurustella.

Isän ollessa naisissa, pojat väkersivät kotona läksyjensä parissa. Kukaan heistä ei tiennyt, että miksi isä normaalista poiketen vietti iltaa ulkona.

Kotiin tullessaan Daniel ilmoitti lähtevänsä työmatkalle. Pojat saisivat olla neljästään kotona pari yötä.

- - -

Se on tietysti selvää, että pojat halusivat juhlia itsenäisyyttään. He kutsuivat pari ystäväänsä, joihin kuului myös poikien serkku Miro.

Juhlilla oli toki muukin taka-ajatus. Tanssijaiset olivat käsillä ja oli aika hankkia parit. Oliver oli ihastunut luokkalaiseensa Lupiniaan ja oli kutsunut tämän juhliin.

Ujosti poika kysyi tyttöä kanssaan tanssimaan. Tanssin ohella Oliver kysyi, että oliko Lupinialla vielä paria tanssijaisiin.
"Ei ole",tyttö vastasi hieman vaisusti.

"Haluaisitko... sitten lähteä minun kanssani?" Oliver kysyi punastellen. Tytön suu leveni hymyyn tämän vastatessa:
"Enemmän kuin mielelläni."

Samaan aikaan ulko-ovella Charlie oli kysynyt Ericalta samaa, saaden myös myöntävän vastauksen.

Lupinian perään haikaili näemmä joku muukin... Ei ollut suunniteltua, mutta Miro tuli vain tuohon sopivasti seisoskelemaan.

"Mä tykkään susta",Erica tunnusti.
"Tiedän... tai siis, niin mäkin susta",Charlie vastasi maireasti hymyillen.

Molemmat parit päätyivät katselemaan tähtiä.

"Eiks sul oo ketää muijaa tanssijaisii?" Miro kysyi Chandlerilta, joka vastaukseksi pudisteli päätään.
"Ei oo mullakaa",Miro jatkoi.
"No, ei oo Samillakaan",Chandler huokaisi.

- - -

Parin päivän päästä pojat sonnustautuivat parhaimpiinsa. Oli tanssijaisten aika!

Komea, hurmaava, ihana Chandler! Josta on kehkeytynyt hiljalleen kirjoittajan suosikki, vaikka sitä koittaa olla vähän puolueeton. Kaikki pojat ovat kyllä ihania, mutta Chandler vetää pisimmän korren, vai mitä?

Edellä mainitun kaksoisveli, Charlie. Komea myöskin.

Sam, joka on toinen suosikkini pojista. Poika muistuttaa aikalailla isäänsä samassa iässä.

Myös erittäin paljon isänsä näköinen on joukon ainoa normaali-ihoinen, Oliver. Komea hänkin, olisi ollut mielenkiintoista saada hänetkin mukaan perijä-äänestykseen.

- - -

Tanssijaiset menivät parillisten osalta hyvin, sekä Charlie, että Oliver seurustelivat nykyään. Chandler oli turhaan yrittänyt löytää tanssijaisista itselleen tyttöä, hän oli jopa pyytänyt yhtä luokkalaistaan tanssimaan ja saanut rukkaset.

Sam taas oli keskittynyt enemmän tanssijaisissa kepposteluun.

Kello oli jo paljon, kun pojat palasivat kotiin.
"Täällä taitaa olla joku kotona... oisko isä palannu jo työmatkaltaan?" Sam tuumasi.

Olihan hän, mutta mies ei ollut yksin.
"Iltaa pojat! Oliko tanssijaisissa mukavaa?" Daniel kysyi muinamiehinä.

"Saanko esitellä teille Sydneyn? Olemme tapailleet tässä nyt muutaman kuukauden ja päätimme juuri muuttaa yhteen, mikäli se ei teitä haittaa",mies jatkoi.
"Öö... siis häh?" pojat kysyivät yhteen ääneen.
"Olen teidän uusi äitipuolenne",nainen rykäisi.

"Aaa... onnea kovasti ja tervetuloa taloon",Chandler sanoi.
"Joo, tervetuloa",Charliekin myöntäili.

"Au... mun maha",Oliver tuskaili.
"Shh",Charlie kuiski pikkuveljelleen. Chandler taisi olla ainoa, joka jaksoi kokonaan kuunnella isänsä selityksen hänen ja Sydneyn yhteisestä työmatkasta, jolla yhteenmuutosta oli sovittu.

* * *

JA SITTEN PERIJÄ-ÄÄNESTYS!

Tähän tulee kuvat ehdokkaista ja heidän tietonsa. Äänestys tapahtuu tuossa sivulla olevan gallupin kautta.

- - -

Chandler Supernova

Kömpelys / Nero / Kärtty / Paha

Klassinen / Paistipurilainen / Pinkki

Leijona

---

Charlie Supernova

Huumorintajuinen / Virtuoosi / Kömpelys / Herkästi innostuva

Ranskalainen / Kumma carbonara / Musta

Jousimies

---

Sam Supernova

Arjen sankari / Kurinalainen / Urheilullinen / Synnynnäinen kauppias

Poppi / Dim sum kasviksista / Pinkki

Oinas

- - -

ÄÄNESTYSAIKAA ON 7.6.2012 ASTI!

* * * * *

Tällä kertaa ei ole loppukyselyä, koska on tuo perijä-äänestys. :)

Kiitos kommenteista ja kiitos äänistä äänestyksessä!

- - -

Noniin, tervetuloa vaan kaikille. Olemme nyt Supernovien uuden talon etupihalla ja kuten näette, olen tällä kertaa jaksanut ainakin yrittää laittaa vähän pihaakin, ettei olisi vain pari puuta ja tasaisen vihreää maastoa.

Mutta astutaan nyt toki sisälle!

Tervetuloa eteiseen. Voitte jättää takkinne ja kenkänne oheiseen naulakkoon.

Sisustustyyli on sekoitus uutta ja vanhaa, eli kokeilin minulle aivan uutta ratkaisua ja heittelin sinne tänne minulle tuttuja ja ominaisia sisustuspiirteitä.

Mutta eipä jaaritella enempää, mennään tuonne akvaarion toiselle puolelle, jossa meitä odottaa keittiö!

Hieman tummahko keittiö, joka varmasti jakaa mielipiteitä. Tai ainakin minun ja äitini välillä. :D Minusta keittiö on nimittäin ihan hyvä, mutta äitini sanoi ettei se ole hänen makuunsa. Makunsa kullakin!

Keittiön ja ruokasalin välillä on tuollainen hauska pikku käytävä, jonka seinillä on suuret ikkunat. Ikkunoiden takana taas on paljon kasveja, jotka tekee käytävästä kasvihuonemaisen. Näitä minun uusimpia ideoitani.. :DD

Näytetään käytävää vähän toisestakin suunnasta, ennen ruokasaliin tutustumista.

Jos keittiö oli tumma, niin ruokasali ei sitä ainakaan ole! Hieno fakta tästä talosta muuten on, että aloitin rakentamisen tästä ruokasalista.. No, en tiedä oliko se kovin hieno tai kiinnostava, mutta nyt tiedätte. Koko talo on oikeastaan vaan ihan onnistunut kokeilu.

Mutta eiköhän nyt palata eteiseen? Matkamme jatkuu sieltä.

Kodinhoitohuone on heti eteisen vieressä. Se on pieni huone, joka sisältää vain kaiken tarpeellisimman, joten ei siitä sen enempää.

Olohuone avautuu näkyviin heti eteisen ja kodinhoitohuoneen jälkeen.

Kuten huomaatte, koko talon idea piilee lukuisissa kasveissa, joita on lähes joka huoneessa. Tiedättekö mitä kukkia nuo nurkassa olevat on? Itse jouduin perehtymään kyseiseen kasviin taannoin koulussa, kun meillä oli kukkien hoitoa. :D

Huomatkaa nyt vähän hillitymmän kokoinen telkkari!

Tuo ensimmäisessä kuvassa näkyvä ovi vie lasten/nuorten huoneeseen, joka on nyt väliaikaisesti aika ankeasti sisustettu. Ei mennä sinne!

Katse siirtyy kulman takana olevaan käytävään, jonka varrella on ovia makuuhuoneisiin. Ihan käytävän päässä on perijämakuuhuone, sen vieressä on vauva/taaperohuone. Tuo lähin ovi vie vanhusten huoneeseen, jota en ole vielä sisustanut. Kuvat siitä tulee myöhemmin.

Siirrymme vauva/taaperohuoneeseen.

Hyvin tyypillinen minun tekemä vauva/taaperohuone. Ei oikein muuta voi sanoa!

Viimeisessä kuvassa näkyvä ovi vie vessaan, jokaiseen makuuhuoneeseen kuuluu oma vessa/kylpuhuone.

Jotka ovat kaikki tähän malliin sisustettuja. Kätevää sinänsä, ei tarvitse nyt näyttää kuvaa kuin yhdestä vessasta. :D

Jatkamme nyt matkaa perijämakuuhuoneeseen, jossa vielä toistaiseksi Daniel nukkuu.

Makuuhuone jatkaa tätä "jotain uutta ja jotain vanhaa" -teemaa. Aikas nuorekkaat värit? Niin ainakin yrittää olla. :D

- - -

Anteeksi hieman laaduton selittämiseni. :')

Tosiaan, tuota vanhushuonetta en vielä ole sisustanut. Sisustan sen sitten, kun perijä on valittu ja Danielin pitää siirtyä perijäpaikalta syrjemmälle...

Samoin pohjakuva tulee vanhushuone kuvien kanssa, unohdin ne nyt ottaa.

Kommentteja, mielipiteitä?

* * *

- - - - -

Ikävä Lauraa iski usein iltaisin. Monena iltana Daniel oli vain maannut sängyssä ja pinnistellyt muistiaan yrittäen tuntea vaimonsa tuoksun sieraimissaan.

Mies kanavoi usein kaipuunsa Oliiviin, joka tykkäsi huomiosta.

Aika rientää, kun on hauskaa. Tai eihän tässä nyt viime vuosina kovin hauskaa ole ollut, mutta se ei estä ajan kulkua. Charlie ja Chandler kävivät 3. luokkaa.

Nuoremmat kaksoset olivat aloittaneet ensimmäisen luokan.

Sam ei sitten yhtään tykännyt läksyistä!

Daniel sen sijaan tykkäsi ruoanlaitosta. Hän laittoi mielellään pojilleen ruokaa ja antoi äitinsä levätä. Tämä kun oli niin vanha, ettei enää jaksanut tehdä paljon muuta kuin nukkua ja syödä.

Mies nautti yhteisistä ruokailutuokioista lastensa kanssa.

Chandler on oikeasti niin kovin äitinsä näköinen, että huhhuh!

Nuoremmat kaksoset olivat perineet isoveljiensä meriaiheisen huoneen. Isommat kaksoset kun pitivät sitä nykyään niin lapsellisena!

Charlie teki vuorostaan läksyjä, kun Sam söi "terveellistä" iltapalaa.

Läksypiiri Supernovien tapaan, olkaa hyvä!

- - -

Oliivi oli alkanut viihtyä Di'Anan kanssa. Vanha nainen oli jo lähemmäs 90-vuotias. Virkeäksi häntä ei voinut enää kutsua, sillä väsymys painoi jo vanhan naisen sydäntä, joka oli jo kerran pysähtynyt infarktin vuoksi. Nainen oli silloin saatu elvytettyä. Sen jälkeen vanha nainen oli esittänyt toiveen, ettei seuraavalla kerralla elvytettäisi. Hän oli elänyt jo tarpeeksi pitkän elämän.

Niinpä eräänä yönä rakas kantaäitimme nukkui pois.

Daniel ja pojat itkivät koko aamun. Di'Ana oli ollut kaikille niin rakas.

Vaikka rankalta se tuntui, kouluun oli mentävä. Oikeastaan lapset menivät ihan mielellään, sillä koulussa ajatukset saisi muualle ja jos alkoi itkettämään, niin ystävät lohduttivat.

Danielin osa oli ehkä rankin; hänellä ei ollut ketään kenelle avautua murheista. Toki työtoverit ottivat osaa miehen suruun, mutta kukaan ei ollut niin luotettava, että tälle olisi voinut puhua syvemminkin murheista.

Veljillä ja Novallakin oli niin paljon kiireitä, ettei kukaan ehtinyt nähdä Danielia kuin ihan pikaisesti.

- - -

Joitakin vuosia myöhemmin:

5. luokkalaiset Sam ja Oliver olivat varsin cooleja tapauksia. :D

Pimeä kuva vanhasta Oliivista...

...jonka Kuolema kävi noutamassa. Rest in peace, Oliivi!

Chandler ja Charlie olivat aloittaneet yläasteen. Koulun jälkeen pojat tapasivat lähteä kaupungille pyörimään uuden ystävänsä Erican kanssa.

Chandler tosin oli hieman ihastunut Ericaan ja toivoi, että tyttö tuntisi samoin häntä kohtaan.

Elokuvissa pyöri uusi toimintaelokuva, jonka nuoret kävivät katsomassa.

Elokuvan jälkeen teinit menivät karaokebaariin, joka ilmeisesti ei ollut alaikäisiltä kielletty. Ainakaan heitä ei heitetty ulos sieltä.

Kyseessä oli sama karaokebaari, jossa Di'Ana ja Wylie olivat käyneet treffeillä. Omistaja oli jo aikoja sitten vaihtunut, mutta muuten paikka oli pysynyt entisellään.

Baarissa näki jos minkälaista simiä. Tuo vanha mies oli paikan uusi omistaja.

Chandler sai kerrankin jutella Erican kanssa kahden! Voi miten poikaa jännittikään.
"Chandler... tiedätkö sä kenestä sun veljes tykkää?" tyttö kysyi yllättäen.
"En... kuinka niin?" poika vastasi pahaa aavistellen.
"Mä vaan aattelin, et jos oisit tienny, et tykkääks se musta. Voisiksä kysyy sitä siltä?" Erica jatkoi punastellen.

Kotona Chandler tilitti veljelleen keskustelusta Erican kanssa.
"Paska tilanne. Sä oot siis siihen ihastunu, mut se on kiinnostunu musta?" Charlie varmisti.

"Hitto tää on niinku jostai Salatuista simElämistä!" Charlie lisäsi. Chandler hymähti veljensä vertaukselle.
"Kai mun pitää sit unohtaa Erica",poika sanoi vaisusti ja lisäsi:
"Et jos Erica kiinnostaa sua, niin ei sun mun takia tarvii ittees pidätellä."

- - - - -

EXTRA:

Tää ei liity Supernoviin, mutta näytetään nyt kuitenkin. Eli olin rakentamassa taloa, vedin näkymän kauemmas ja osuin puluun. :D:D:D

"Anteeks, töissä vähän veny. Eikai se vielä kuollu?"
"Ehdittiin jo aloittaa, mut et oo missannu oikeastaan mitään. Vähän täs vaan keräännyttiin ja äitis nous ilmaan."

Kyseessä oli siis Di'Anan kuolema, jota kaikki tuli vanhusten huoneeseen katsomaan. Daniel tuli aika persoonallisella tyylillä. :D:D:D

* * *

Aika kauheeta, kaks vanhaa rouvaa kuoli. Molemmat niin tärkeitä, tosin toisen arvoa ei määrällä mitata. Nyyh, ikävöin Di'Anaa! Se oli niin sympaattinen ja ihana. <3

Kysely:

1) Mitä ajatuksia Di'Anan ja Oliivin kuolema herätti?
2) Löytääkö Chandler itselleen toista tyttöä?
3) Oletteko valmiita perijä-äänestykseen? Se julkaistaan seuraavan osan jälkeen!

Kiiiitos kauniisti kommenteista ja muusta palautteesta. 8)

Mutta jotain tastä osasta? Otsikkoa oli hieman hankala keksiä, joten jos se ei sovi osaan niin toivottavasti ymmärrätte. :D

Tällä kertaa on minä-kerrontaa, kertojana Daniel.

***

- - -

Lauran kuolemasta oli kulunut jo lähes vuosi. Pojat kasvoivat aivan silmissä ja oppivat koko ajan uusia taitoja.

Etenkin isommat kaksoset, Charlie ja Chandler, osasivat jo sekä puhua, että kävellä. Myös omatoiminen syöminen sujui.

Kun katsoin Chandleria, näin hänessä Lauran kasvot. Poika oli perinyt selkeästi piirteitä äidiltään.

Charlie taas oli kuin peilikuva minusta. Mutta hänen vaaleat hiuksensa toivat mieleeni Lauran. Hänen pitkät vaaleat hiuksensa, joilla tuuli aina leikitteli.

Isommilla kaksosilla saattaa tulevaisuudessa olla hämäriä muistikuvia äidistään, mutta Oliver ja Sam eivät koskaan ehtineet tuntea äidin rakkautta ja lämmintä syliä. Minun kävi heitä niin sääliksi.

Pojat eivät juurikaan osanneet kaivata äitiään. He olivat niin pieniä, etteivät ymmärtäneet.

Katselin hajamielisesti, kun Charlie söi puuroaan. Poika huomasi poissaolevan katseeni ja vaikutti siltä, kuin pieni poika olisi tajunnut sisälläni vellovan surun ja vihan. Mutta eihän sellainen ole mahdollista, eihän?

Pian poika kuitenkin keskittyi taas puuroonsa.

"Nannaa!" poika huudahti kirkkaalla lapsenäänellään ja hymyilin hänelle. Lapset olivat ehkä ainoa asia maailmassa, joka piti minut järjissäni.

Poikien vilpitön nauru sai minutkin hymyilemään.

Pian nämä suloiset pikkuveijarit kuitenkin kasvaisivat ja kolme heistä muuttaisi omilleen. Minun täytyisi sitä ennen päättää, että kuka jää jatkamaan sukua.

Olen yrittänyt miettiä asiaa, vaikka aikaista se vielä on. Kenet Laura olisi halunnut perijäksi?

Äidistä oli aivan mieletön apu poikien kanssa. Varsinkin nyt, kun nuoremmatkin kaksoset oppivat konttaamaan ja halusivat tutkia joka paikan.

Ja mikä parasta, kaikki neljä pientä poikaa rakastivat kovasti isoäitiään. Rakkaus oli varmasti molemminpuolista.

"Äääiii!" Sam jokelsi, kun Di'Ana kutitti tätä.

Oliver sai myös osansa kutituksista.

Tämä poika se vasta minun näköiseni olikin!

Aloin välittömästi opettamaan nuoremmille pojille kävelyn ja puhumisen saloja.

Chandler ja Charlie viihtyivät onneksi myös keskenään. Se helpotti arkeamme huomattavasti.

Äiti halusi auttaa minua poikien opetuksessa, enkä voinut kieltää sitä häneltä. Vanha nainen nuoreni aivan silmissä, kun pääsi touhuamaan pienen lapsenlapsensa kanssa.

Sam oli täydellinen geenien sekamelska; hänellä oli isäni silmät, äitinsä hiukset sekä sekoitus minun ja isäni kasvoja. Taisi pojalla sen lisäksi vielä olla äitinsä nenäkin, mene ja tiedä.

Minun ja äidin taakka keveni hieman, kun Chandler ja Charlie täyttivät 4-vuotta. He osasivat nyt jotenkuten huolehtia itse tarpeistaan.

Chandler alkoi vuosi vuodelta näyttää enemmän ja enemmän äidiltään.

Nuoremmatkin kaksoset oppivat pian, kuinka puuroa syödään. Tai ainakin suurinpiirtein. Lusikka ei vielä pysynyt pienissä käsissä, mutta onneksi se puuro jotenkin aina päätyi suuhun ja vatsaan.

Isommat kaksoset halusivat välttämättä pukeutua kuin merirosvot, ja huonekin piti sisustaa meriaiheiseksi.

Pojat viihtyivätkin hyvin huoneessaan ja usein sieltä kantautui huutoa, naurua ja leikin melskettä.

Joskus pojat halusivat leikkiä muualla, kuin huoneessaan. Oliivikin olisi halunnut osallistua leikkiin, mutta pojat ilmoittivat tämän vain sotkevan heidän leikkinsä. Kissa oli kuitenkin päättäväinen ja lopulta poikien oli leikittävä Oliivinkin kanssa.

Enimmäkseen Oliivi kuitenkin piti ikkunalla vahtia.

Lapsilla on tunnetusti hyvä mielikuvitus. Jäin kerran tekemisen puutteessa seuraamaan, kun Charlie ja Chandler leikkivät olevansa kilpa-ajajia. Täytyy myöntää, että äänitehosteet ja asustus ainakin olivat asianmukaiset!

Olin tyytyväinen siihen, että kaksoset viihtyivät yhdessä. Olin kuullut, että joskus kaksoset voivat olla toistensa pahimmat viholliset. Ja toisaalta, eihän minun ja Novankaan välit niitä parhaimpia olleet.

Oliivi usein tuli nukkumaan poikien läheisyyteen, kun nämä tekivät läksyjään...

...kun minä kamppailin hajallisen pesukoneen kanssa.

Charlie kiinnostui vanhasta kemistisetistäni. Logiikkataitoja sen kuin karttui!

Lasten kanssa sitä tosiaan huomaa, miten aika kuluu. Nuoremmatkin kaksoset olivat varsin omatoimisia ja hallitsivat sekä puhumisen, että kävelyn.

Muisto Laurasta haalistui, mutta suru sisälläni ei kuole koskaan. Kaipasin kovasti vaimoani ja tulisin aina kaipaamaan.

***

Joo, en tiedä enää mitä sanoa. Vähän oli tylsä ja synkistelevä osa allekirjoittaneen mielestä, mutta tällä nyt kuitenkin mennään. :P

Aattelin, et ku viime sukupolvessa tuntu vaan rullaavan nopeesti eteenpäin, niin tällä kertaa sitä ei saa tapahtua. Siks oli ehkä vähän seisovaa meininkiä, mut ainakaan tahti ei päässy liian nopeaks. :P

1) Kuka lapsista on suosikkisi?
2) Olen rakentanut Supernoville uuden talon (näissä osissa oleva talo on ladattu...) ja olen jo muuttanut perheen sinne. Haluatteko taloesittelyn?
3) Olen kuvannut lyhyen esittely osan itsestäni ja voin julkaista sen mikäli kiinnostaa. Kysymys kuuluukin, että kiinnostaako? :D

Kiitos taas etukäteen kommenteista! :) Rakentavaakin palautetta saa antaa.