torstai, 26. heinäkuu 2012

Eikä!

Onko tämä Supernovien loppu? Nimittäin kaikki kuvat on poissa :------((

Mun ainoa toivo taitaa nyt vaan olla ja odottaa, että jos vuodatus saisi asiat hoidetuksi ja kuvat palautuisi.

Pitäkää peukkuja!

sunnuntai, 24. kesäkuu 2012

Terveisiä maalta!

Juhannus oli ja meni. Grillattiin ja itikoita riitti.

Riittää niitä vieläkin, tällä hetkellä mulla on sellaset arviolta kymmenen itikkaa kimpussa. Onneks kissa on täs puolustamassa mua. :DD

Vettä on satanu koko päivän ja mulla on tylsää. Kaipaan simsiä ja Supernovia. :D <3

Tää läppäri millä voin netis olla on niin hidas, etten uskalla alkaa uutta osaa tässä väsäilee. Kuvathan mulla ois jo valmiina netis ja otsikkokuvakin tehtynä.

Pakollinen kesäloma  tarinalle siis.

Voikaa hyvin,

terveisin Jellu & Supernovat

PS.

Saatte jo vilkuilla seuraavan osan otsikkokuvaa ja miettiä mitä mahtaakaan tapahtua:

tiistai, 19. kesäkuu 2012

20 - Deittaillaan

Hei apua! 20. osa! Taas yksi virstanpylväs saavutettuna. :----DD

20. osa aloittaa myös 3. sukupolven tarinan, minä-kertojana perijämme Chandler!

* * *

- - -


Olin taas kerran lähtenyt paikalliseen yökerhoon. En oikeastaan tiennyt, että miksi. Olihan minulla jo selvillä kenet puolisokseni halusin.


Täällä nyt kuitenkin olin. Huomasin kahden vampyyrinaisen tuijottavan minua... ilkeästi?


Irvistin heille takaisin. Toivottavasti nyt he eivät vain kävisi kimppuuni ja tekisi minusta kaltaistaan.

Menin syrjempään istumaan. Halusin ottaa noihin naisiin etäisyyttä.


Silloin hän astui sisään. En aluksi huomannut häntä, mutta jotenkin hän huomasi minut.


Olin niin ajatuksissani. Ajattelin sitä tyttöä, johon ihastuin pari vuotta sitten. Mitä hänelle kuului? Hänkin varmaan nyt on valmistunut.


Silloin juuri hän, jota olin ajatellutkin, istui kanssani sohvalle.
"Moi! Aikamoinen sattuma, että törmättii!" Carol tervehti.


Käännyin katsomaan naiseksi varttunutta tyttöäni, joka sai edelleen sydämeni lyömään kovemmin. Hänestä oli tullut niin kaunis...


En oikein saanut selvää mitä hän sanoi, olin niin lumoutunut.
"Kuunteletko sinä?" hän kysyi lopulta.
"Totta puhuen... en",vastasin ja hänen naamansa vääntyi irvistykseen.
"Olin niin... miten sen sanoisin? Olin niin lumoutunut kauneudestasi",lisäsin nopeasti.


"Kiitos, tuo oli aika yllättävää",Carol sanoi viimein.
"Tarkoitan sitä. Olet upea ja minä... pidän sinusta",tunnustin. Lopulta sain sen kerrottua! Carol tiesi nyt, että olin hänestä kiinnostunut. Pallo oli hänellä.


"Minä luulin, ettet pidä minusta",hän sanoi hieman surullisena. Mistä hän oli moista keksinyt?
"Olet ymmärtänyt minut jotenkin väärin varmaan... olen ollut sinuun ihastunut niistä juhlista asti",vastasin naiselle, jonka suu aukesi hieman hämmästyksestä.
"Siksi olit niin outo! Voi Chandler... hupsu mies...",nainen henkäisi ja lisäsi:
"Minäkin pidän sinusta... ihastuin sinuun jo silloin, kun luulit minua pojaksi. Olit jotenkin niin... tyhmä. Mutta samalla aivan vastustamaton."

Tuona iltana juttelimme sulkemisaikaan asti. Minä ja Carol olimme korviamme myöten ihastuneita toisiimme ja päätimme alkaa seurustella.

- - -


"Kauniita kukkia kauniille naiselle",lepertelin ja ojensin kimpun punaisia ruusuja.
"Voi Chandler! Ne ovat niin kauniita!" Carol kiljaisi.


Päätin tehdä tyttöystävääni vaikutuksen rodeoesityksellä. Totta puhuen, en ole koskaan kokeillut moista!


Se meni kuitenkin varsin hyvin ja näin Carolin hymyilevän kannustavasti.


Lopulta putosin mekaanisen härän selästä.
"Chandler! Ootko okei?!" Carol huusi huolestuneella äänellä.


"Oon!" vastasin ja aloin nauraa. Kuulin, kuinka tyttöystävänikin alkoi nauraa ja nousin maasta.


"Sähän kestit varsin pitkään! Vaikuttavaa",nainen sanoi hymyillen, kun kävelin hänen luokseen.


"Mut eihän suhun oikeesti sattunu?" hän kysyi ja lähestyi minua varovasti. Siinä hetkessä oli sähköä ja jotenkin tiesin, että nyt suhteemme syvenisi uudelle tasolle.


En vastannut naisen kysymykseen. Tuijotin vain hänen sinisiin silmiinsä.


Carolia alkoi ujostuttaa katseeni ja hän käänsi katseensa maahan.


Keräsin kaiken rohkeuteni ja suukotin naista huulille. Se oli ensisuudelmamme, vaikka olimme seurustelleet jo jonkin aikaa. Emme halunneet kiirehtiä suhteemme kanssa, vaan annoimme sen edetä omalla painollaan.


Vedin Carolin uuteen, tällä kertaa pidempään, suudelmaan. Miten pehmeät naisen huulet olivatkaan!

- - -


Olimme seurustelleet yli puoli vuotta, kun Carol viimein suostui tulemaan luokseni yöksi. Yön me olimme kiltisti nukkuneet toisiimme käpertyen, mutta aamulla meno hieman... no, villiintyi.


Ihan viattomana tyynysotana se alkoi.


Mutta sitten Carol pääsi voitolle...


...ja minä vilhelsin pelin poikki.


Katsoimme toisiamme hengästyneinä. Seuraavassa hetkessä suutelimmekin kiihkeästi ja suudelmien lomassa siirryimme sänkyä kohti.


"Olemmeko jo valmiita tähän?" kysyin huohottaen. Carol nyökkäsi ja jatkoin suuteloa.


Olimme molemmat aika jännittyneitä, sillä olimme molemmat vielä kokemattomia.


Piinallisen pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen viimeisetkin vaatteet lensivät lattialle...


Olin onnellinen, että sain kokea ensimmäisen kertani juuri Carolin kanssa. Tunsin, että hän oli minun "se oikea".

- - -

EXTRA:


Auts... :D

* * *

Haa, ehdinpäs vielä tehdä yhden päivityksen ennen juhannusta. :-----D

Kysely:

1) Mitä pidit kerronnasta?
2) Mielestäsi osan hauskin kuva oli?
3) Arvauksia: montako lasta Chandler ja Carol saavat?

Edellisen osan extrassa esitin pienen arvausleikin siitä, kenen maha kuvassa oli.

Kyseessä oli Charlien vaimon Erican vatsa. :----DD

Ja nyt - KIITOS KOMMENTEISTA JA VASTAUKSISTA. Ja todella hyvää juhannusta (taas)!

lauantai, 16. kesäkuu 2012

19 - Ylioppilaat

Noniiiin, uutta osaa taas. En tiedä onko tämä nyt viimeinen osa ennen juhannusta, vai ehdinkö vielä julkaista yhden osan.

Juhannuksena nimittäin lähdemme perheeni kanssa maalle ja tietokoneeni simsseineen jää kotiin. En tiedä vielä kauan olemme maalla, mutta varmaan viikon tai kaksi.

Supernovatkin siis pääsevät pienelle kesälomalle. :D

* * *

- - -


Irene oli viimeinkin saanut tarvitsemansa stailauksen ja tyttö näytti nyt kieltämättä paljon paremmalta! Ainakin Sam oli sitä mieltä.


Daniel oli pyytänyt Chandleria istumaan kanssaan olohuoneeseen.
"Poikani... kuten tiedät, yhden teistä on jatkettava sukuamme tässä talossa",mies aloitti.


"Olen tullut siihen tulokseen, että sinä jatkaisit sukumme ja perisit kaiken",Daniel jatkoi. Chandler säpsähti ja ponkaisi seisomaan.
"Minäkö?" poika kysyi epäuskoisena.


"Juuri sinä. Minusta sinussa on potentiaalia",pojan isä selitti.


"Et tule katumaan tätä!" Chandler innostui ja halasi isäänsä. Mies hymyili ja sanoi:
"Onkin sitten jo aika antaa sinulle osa perinnöstäsi."


Daniel ojensi toiselle esikoisistaan paketin, josta paljastui soittorasia, Di'Anan elämänkerta ja vanha kaulakoru.
"Lue isoäitisi elämänkerta mahdollisimman pian, jotta tiedät kuka todella olet. Tämän korun annat sitten tulevaisuudessa vaimollesi merkiksi siitä, että hänellä on kunnia olla sukumme jäsen",vanha mies saneli juhlavasti.
"Entäs tämä soittorasia?" Chandler kysyi.
"Vastaus siihen löytyy elämänkerrasta",Daniel vastasi salaperäisesti.


Niinpä Chandler luki isoäitinsä elämänkerran heti. Isoäiti oli elänyt hyvin värikkään elämän ja kirja antoi vastauksen moneen pojan mielessä olleeseen kysymykseen, kuten ihonväriin.

Luettuaan poika suunnisti kaupungille juhlimaan perijyyttään.


Sattumalta hän törmäsi Caroliin, joka mökötti pojalle edelleen juhlien takia.
"Hei, Carol",poika tervehti. Tyttö yritti luikkia pakoon, mutta poika tarttui tätä käsivarresta.
"Päästä irti!" tyttö kiljui.
"Anna mun selittää! En mä sun rintavarustusta kattonu, sulla oli paidassa tahra! Ja mä olin just sanomassa siitä, kun suutuit ja lähdit pois!" Chandler selitti vielä kun pystyi. Carol rauhottui ja naurahti.
"Tosiaan... huomasin kotona, että paidassani oli tahra. Uskon sua",tyttö vastasi.

Nuoret juttelivat hetken, jonka jälkeen molemmat palasivat koteihinsa.

- - -


Puoli vuotta myöhemmin, vanhemmat kaksoset tulivat täysi-ikään. Charlie kihlautui ja avioitui samantien Erican kanssa. He muuttivat pois vielä samana iltana.


Chandler oli tyytyväinen saatuaan todistuksen lopulta käteensä. Arvosanat olivat olleet hyvät ja hänet valittiin luokan priimukseksi.


Daniel oli pakahtua ylpeydestä. Samalla miehen rintaa painoi haikeus. Laura olisi varmasti halunnut seurata poikien kasvua ja olla mukana näiden valmistujaisissa.


Yllättävää kyllä, myös nuoremmat kaksoset saivat todistuksensa. Oikeasti pojat olisivat valmistuneet vasta vuoden päästä, mutta hyvillä arvosanoilla ja nopealla opiskelutahdilla he olivat valmiita päättämään opiskelunsa vuotta aiemmin kuin luokkatoverinsa.


Daniel ei tiennyt kuinka olla. Hän syleili kaikkia neljää poikaansa vuorotellen. Tuntui niin omituiselta, että ne pienet taapertajat olivat jo aikuisia.


Myös Novan poika Miro oli valmistunut.


Sydney ja Nova saivat lopultakin tavata. Naiset tulivat heti todella hyvin juttuun ja heistä tuli nopeasti ystäviä.


Tunnelma kaupungintalon edessä oli siis katossa. Piha raikui puheensorinasta ja naurusta.


Miro kasvoi aivan tajuttoman komeaksi mieheksi, eikö?


Kuten sanottua, tunnelma oli korkealla.


Oliver onnitteli tyttöystäväänsä, joka oli myös valmistunut etukäteen.


"Olen pahoillani, etten ole pitänyt yhteyttä",Daniel sanoi siskolleen.
"Äh, olisinhan minäkin voinut yhteyttä pitää. Olemme tasoissa",Nova vastasi ja naurahti.


Ilta pimeni nopeasti, kun sukulaiset vaihtoivat kuulumisiaan.


Yhtäkkiä kaikkien huomio siirtyi Oliveriin ja Lupiniaan. Oliver oli polvistunut tyttöystävänsä eteen ja pyysi tätä vaimokseen.


Vastaus oli tietysti kyllä, ja pari avioitui pian kihlauksen jälkeen. Lupinia ja tämän koira Penny muuttivat väliaikaisesti Supernoville. Parin päivän päästä kolmikko muutti omaan asuntoonsa.


Daniel oli ollut työelämässä mielestään jo tarpeeksi kauan. Hän oli toteuttanut elämänhaaveensa.


Muu perhe onnitteli tuoretta eläkeläistä heittelemällä tämän päälle paperisilppua.


Kaikkien lasten rakkauselämä ei kuitenkaan kukkinut. Irene ilmoitti Samille olevansa rakastunut toiseen mieheen ja katkaisi suhteensa Samiin.


Sam oli murtunut. Nyt hänen pitäisi muuttaa yksin pois? Ei tässä näin pitänyt käydä.

- - -

EXTRA:


Arvatkaa kenen maha! :---3

* * *

Päästiin jo siihen vaiheeseen, että ylimääräiset muuttivat pois.

Pelissähän mulla on jo sellainen tilanne, että.... no enpäs paljastakaan! :DD:D:DD Saatte elää jännityksessä.

Kysely:

1) Tuleeko Carolista Chandlerin puoliso, vai viekö joku muu miehen sydämen?
2) Mille uralle Chandler suuntaa?
3) Paljonko Daniel saa lapsenlapsia?

Kiitos kommenteista, ja hyvää juhannusta! (jos en sitä ennen enää tee päivitystä)

 

maanantai, 11. kesäkuu 2012

18 - Juhlat

Yllätyyyys, uutta osaa jo nyt ;P Osa tosiaan nimensä mukaan sisältää vain nämä juhlat, jotka Sydney järjesti.

Pidemmittä puheitta, olkaa hyvä:

* * *

- - -


Pian oli jo ilta ja vieraita alkoi saapua juhliin. Paikalle oli kutsuttu Danielin kaikki sisarukset ja poikien tyttöystävät ja ystävät perheineen.


Jostain syystä Nova ei ollut päässyt juhliin tulemaan, mutta häntä siellä edusti Miro.

Sam yritti iskeä Spencerin siskoa Ireneä, joka oli kyllä pikaisen stailauksen tarpeessa!


"Moro Chandler! Miten menee?" sisään astunut blondi kysyi Chandleriltä, joka oli eteisessä vieraita vastassa.
"Tunnenko mä sut jostai?" poika kysyi hieman nolona. Hän ei muistanut tuota tyttöä lainkaan, mutta tyttö näytti tuntevan hänet!


Tyttö alkoi nauramaan.
"Oon vissiin muuttunu tyttömäisemmäks, kun et enää muista. Se oon mä, Carol",tämä ilmoitti yhä nauraen. Chandler käänsi katseensa pois nolostuneena.


"Sulla on aika... söpö pikku nenä...",Sam yritti. Poika saattoi olla hieman epätoivoinen, sillä aina yksinäinen Irene on melko varma saalis. Tyttö kihertelikin pari vuotta nuoremman pojan flirttailulle.


"Chandler, ootko kunnossa?" Carol huhuili poikaa, joka ei uskaltanut enää ottaa katsekontaktia. Miten tässä näin kävi? Oliko Chandler tosiaan ihastumassa parhaan kaverinsa pikkusiskoon?


"Kunnossa oon... Joko muuten kuulit mitä Penalle tapahtu?" poika kääntyi yhtäkkiä tytön suuntaan ja yritti olla rento. Lopulta poika meni aivan sekaisin sanoissaan ja sai naurukohtauksia.


"Toi on hullumpi ku mä... ja se on paljon se",Irene mutisi kävellessään ohi.
"Ootko oikeesti kunnossa? Oot ihan... outo",Carol kysyi vielä ja vastaukseksi Chandler nauroi niin, ettei loppua meinannut tulla.


Tällä välin Daniel keskusteli herra Funken, eli Spencerin, Irenen ja Carolin isän kanssa. Aivan miesten takana kuhertelivat Oliver ja Lupinia.


Carol sai tarpeekseen Chandleristä, joka ei selvästikään ollut täysin kunnossa. Poika jäi eteiseen seisomaan kuin rannalle jäänyt merimies ja mietti, että mikä mahtoi mennä pieleen.


Chandler katseli hieman kateellisena veljensä ja Erican kuhertelua. Hän muisti miten oli joitakin vuosia sitten halunnut itse olla Erican rakas. Nyt tyttö ei kiinnostanut poikaa enää lainkaan, vaan poika halusi jotakin muuta. Ja se jokin oli Carol.


"Vetäkää vähä henkee iilimadot, ettei happi lopu!" Sam tuli nälvimään kuherteleville pareille.


"Oot vaan kateellinen!" Charlie kuittasi veljensä perään, joka luikki olohuoneeseen etsimään Ireneä.


"Siinähän sä oot! Mihin hävisit?" Sam kysyi tytöltä, joka asteli olohuoneeseen.
"Ulkona. Täällä on vähän huono ilma",Irene vastasi.


Myös Carol oli ollut ulkona käymässä. Sisään tullessaan hän katsoi ujosti Chandleriin ja hymyili, muttei tullut juttelemaan pojalle.


Nyt Chadler oli varma, hän oli aivan hullaantunut ystävänsä pikkusiskoon! Poika alkoi panikoimaan; mitä jos Carolin kanssa käy kuten Erican kanssa? Mitä jos joku tulee ja poimii tytön kainaloonsa ennen kuin Chandler uskaltaa tehdä mitään?


Myös Spencer kärsi tunkkaisesta ilmasta?


Katsokaa ja ihailkaa! Max on edelleen tosi komea! Kunnon rock-pappa..


Ja tässä vanhentunut Morgan. Aivan kamalat hiukset, pakko sanoa.


Osa vieraista ilmoitti jo lähtevänsä. Näihin lukeutuivat Erica ja Lupinia.


Myös Funket tekivät lähtöä.
"Heippa Chandler. Oli kivat juhlat",Carol sanoi vaisusti. Chandler ei saanut sanaakaan suustaan. Hän pelkäsi alkavansa taas hermostuneisuuttaan nauramaan.


"Me varmaa nähää koulus ohimennen, joten... no, nähään",tyttö lisäsi pettyneenä. Miksi poika ei puhunut hänelle?


Sen sijaan kaula-aukko näytti kiinnostavan.
"SIKA!" Carol huusi kun huomasi mitä Chandler katsoi. Tyttö käveli ripein askelin pois, eikä Chandler ehtinyt selittää, että tytöllä oli joku tahra paidassaan.


Daniel vaihtoi kuulumisia Maxin kanssa. Miehellä oli kuulemma nuori vampyyrityttöystävä nimeltä Kerry.


Lisäksi Max kertoi työskentelevänsä nykyään opetusuralla. Mies osasi kertoa myös mitä Novalle kuului; Martin oli kuulemma kuollut ja surun murtama Nova ei sen vuoksi juhliin jaksanut tulla.

Daniel moitti itseään siitä, kuinka huonosti oli pitänyt yhteyttä kaksoissiskoonsa. Mies päätti soittaa siskolleen heti seuraavana aamuna.

- - -

EXTRA:


"Nuoret! Niillä sitten on aina kiire ja vanhat jäävät jalkoihin. Voivoivoi." :---D


Tässä olisi herrasväelle uniikki pizza! Mausteena ripaus Charlieta. :------------DD
Eipä poika näytä olevan kovin iloinen jouduttuaan pizzantäytteeksi.


Ei täällä mitään ahdasta ole. Vähän ruuhkaa vaan, mutta mehän tullaan mukavasti juttuun. :---)

Morgan ja Irene perustivat symbioosin. <3


Tän kuvan piti alunperin tulla osaan, mutta kun huomasin herra Funkella jotain keltatautia kaulassa niin kuva sai jäädä pois.


Tää kuva ei muuten vaan sopinut tarinaan. Ja Spencer näyttää hieman Hitleriltä... ihana viiksiefekti.

* * *

Mitäpä voisinkaan sanoa? Juhlat juhlittiin ja saatiin vähän extraakin päälle. :----))

Ite tykkään kovasti tosta Carol Funkesta, se on tosi nätti kun kattoo millasia sen sisarukset on! Pahempikin siis voisi olla. :---D Carolhan on siis tositosi nätti, mutta sillä on vaan aika pieni nenä, joten se tuo sellasen veikean vivahteen...

Kunnon analyysit toisen naamasta. :D Nyt äkkiä sitä kyselyä ennen ku alan enemmän analysoimaan:

1) Jos olisit ollut mukana näissä juhlissa, olisitko kutsunut niitä onnistuneiksi?
2) Chandler on vähän huono tyttöjen kanssa? :D
3) Lempikuvasi tässä osassa?

Kiiiiiitos kommenteista ja vastauksista. Ne saa aina hymyilemään. :) <3